Kun valtamerihöyrylaiva Titanic lähti keväällä 1912 neitsytmatkalleen Atlantin yli, se ei ollut vain maailman suurin ja ylellisin laiva vaan sitä pidettiin myös teknologisena taidonnäytteenä ja aikansa turvallisimpana aluksena.
Viisi päivää myöhemmin luksusristeilijä makasi meren pohjassa.
Turma johtui osin huonosta tuurista, mutta inhimillisillä virheillä, huonoilla menettelytavoilla ja unohduksilla oli myös osuutta asiaan.
Tällaisia turvallisuuspuutteita Titanicissa oli:
Pelastusveneet: tilaa vain joka toiselle
Titanicin 20 pelastusveneeseen mahtui vain 1 178 ihmistä laivalla olleista 2 207:stä, vaikka veneiden määrä ylittikin viranomaismääräysten edellyttämät 16 pelastusvenettä. Titanicin pelastusveneistä vain 18 saatiin veteen ennen aluksen uppoamista.
Tähystystorni: Kiikarit puuttuivat
Titanicin lähdön jälkeen tähystäjät huomasivat, että heillä ei ollut kiikareita. Lisäksi 14. huhtikuuta sää oli tyyni, ja jäävuorten havaitseminen pimeässä aallottomassa meressä oli erityisen vaikeaa.
Vesitiiviit osastot: Suunnitteluvirhe
Törmäys jäävuoreen aiheutti useita repeämiä Titanicin keulan postihuoneesta kattilahuoneeseen 5 asti, minkä vuoksi kuusi osastoa täyttyi nopeasti sisään tulvivasta merivedestä. Aluksen kallistuessa vesi pääsi myös muihin osastoihin. Vesitiiviistä laipioista, joiden piti sulkea osastot, ei ollut apua, koska ne ulottuivat vain E-kannelle 3,5 metriä merenpinnan yläpuolelle ja vesi pääsi laivan kallistuessa tulvimaan niiden yli.
3. luokka: Matkustajat olivat loukussa labyrintissä
Lukitut kalteriovet estivät 3. luokan matkustajien pääsyn 1. ja 2. luokan kannelle. Määräysten mukaisilla
ovilla pyrittiin estämään tautien leviäminen 3. luokasta. Lisäksi 3. luokan hytit sijaitsivat alhaalla keulassa ja perässä, joiden käytävät ja portaat muodostivat varsinaisen sokkelon. Monet matkustajat eivät ymmärtäneet englanninkielisiä kylttejä, jotka neuvoivat ulospääsytien. Kalteriovet kuitenkin avattiin kello 00.30.
Miehistö: Koulutus oli puutteellista
Monet miehistön jäsenet eivät tienneet, että pelastusveneiden laskemiseen käytetyt köydet kestivät 65 henkilön painon, eivätkä siksi lastanneet veneitä täyteen. Titanicin 20 pelastusveneeseen olisi mahtunut 1 178 henkilöä, mutta vain 706 henkilöä pelastui.
Yksi luksusristeilijä Titanicin uutuuksista oli langaton lennätin.
Periaatteessa sen olisi pitänyt lisätä laivan turvallisuutta.
Sähköttäjillä oli kuitenkin niin kiire lähettää matkustajien henkilökohtaisia tervehdyksiä, että muiden laivojen varoituksiin jäävuorista ei reagoitu ajoissa tai niitä ei välitetty eteenpäin.
Sähköttäjä, todennäköisesti John ”Jack” Phillips, Titanicin niin sanotussa Marconi-huoneessa, joka oli nimetty radiolennättimen kehittäjän Guglielmo Marconin mukaan.
Paluu Englantiin kahden viikon päästä
Titanicin neitsytmatka alkoi 10. huhtikuuta Southamptonista Englannin etelärannikolta. Alus poikkesi Ranskan Cherbourgiin ja Irlannin Queenstowniin (nyk. Cobh) noukkimaan matkustajia ennen kuin jatkoi matkaansa avomerelle.
Suunnitelman mukaan Titanicin oli määrä saapua 17. huhtikuuta New Yorkiin, missä White Star Line -varustamon ylpeys viipyisi kolme päivää kunnes lähtisi 20. huhtikuuta paluumatkalle kohti Southamptonia.
Menomatkalla alus törmäsi kuitenkin valtavaan jäävuoreen, ja maailman suurin, turvallisin ja ylellisin laiva upposi kahdessa tunnissa ja 40 minuutissa.
1) Southampton. 2) Törmäys tapahtui noin 600 km etelään Kanadan Newfounlandista. 3) New York.
1,5 miljoonan tonnia painoinen jäävuori yllätti
Välttääkseen avomerellä ajelehtivat jäävuoret kapteeni Smith oli muuttanut kurssia niin, että Titanic ylitti Atlantin hieman aiottua eteläisempää reittiä.
Suuresta koostaan huolimatta jäävuoria on vaikea havaita pimeässä, ja Titanicin reitille tumman meren keskeltä yhtäkkiä ilmestynyt jäävuori oli valtava.
Silminnäkijöiden mukaan se kohosi noin 25 metrin korkeuteen vedenpinnasta ja oli useita satoja metrejä pitkä. Pinnan alla se oli vielä yhdeksän kertaa suurempi.
Vuonna 2016 tehdyn analyysin mukaan jäävuori painoi jopa 1,5 miljoonaa tonnia.
Kun miehistö lopulta havaitsi jättiläisen, Titanic oli sitä jo vaarallisen lähellä, ja kapteeni Smithillä oli alle minuutti aikaa ohjata 52-tonninen laiva ja jäävuoren ohi.
Klo 23.40: Titanic törmäsi jäävuoreen 22,5 solmun vauhtia (41,7 km/h) vain 37 sekuntia sen jälkeen, kun miehistö oli havainnut sen.
Pääsuunnittelija Thomas Andrews oli suunnitellut Titaniciin laipioiden erottamat vedenpitävät osastot, jotta alus ei uppoaisi vaikka sen runkoon tulisi aukko.
Jäävuori lävisti kuitenkin rungon vesitiiviiden osastojen yläpuolelta, ja siksi vesi pääsi tulvimaan useaan osastoon.
Näin luksusristeilijän kohtalo oli sinetöity, ja kun vesi alkoi painaa keulaa alaspäin, Titanic upposi nopeasti.
Näin nopeasti laiva upposi
Klo 2.15: Vesi virtasi vesitiiviisiin osastoihin ja alkoi painaa keulaa alas.
Köliin kohdistui niin suuri rasitus, että laiva katkesi.
Komentosilta tuhoutui, ja laiva upposi kahtena kappaleena.
Klo 2.20: Perä nousi hetkeksi ylös, ennen kuin se katosi syvyyksiin.