Erään varhaisen esi-isämme populaatio oli lähes miljoona vuotta sitten niin pieni, että ihmiskunta oli tosiasiassa sukupuuton partaalla.
Kiinalaisten, yhdysvaltalaisten ja italialaisten tutkijoiden uuden tutkimuksen mukaan maapalloa asutti yli satatuhatta vuotta vain noin 1 300 yksilöä.
Tutkijat analysoivat yli 3 150 elävän ihmisen genomit 50 eri väestöryhmästä.
DNA-sekvenssien analyysi osoitti, että 813 000–930 000 vuotta sitten esi-isämme kohtasivat pahoja vastoinkäymisiä, jotka hävittivät 98,7 prosenttia väestöstä.
Analyysin mukaan tämä tarkoitti sitä, että 117 000 vuoden jaksona jäljelle jäi vain 1 280 yksilöä, jotka pystyivät siirtämään geeninsä eteenpäin.
Tutkijat käyttivät analyysissä uutta työkalua nimeltä FitCoal (infinitesimal time coalescent process). Menetelmällä voi arvioida elävien yksilöiden DNA-sekvenssien perusteella populaation kokoa läpi historian.
Katsaus ihmiskunnan historiaan
Tutkijoiden mukaan populaatioiden pieneneminen voi johtua kylmemmistä lämpötiloista ja pitkistä kuivuuskausista Afrikassa, Euroopassa sekä Aasiassa.
Tilanne oli joka tapauksessa kriittinen.
"Esi-isämme elivät niin kauan niin vaikeassa populaation pullonkaulassa, että he olivat ilmeisessä vaarassa kuolla sukupuuttoon", sanoi johtava tutkija Wangjie Hu uutistoimisto LiveSciencelle.
Väestökriisi on saattanut edistää uuden lajin, kuten Homo heidelbergensiksen, kehittymistä. Se on nykyihmisen, Homo sapiensin, suora esi-isä. Kallomalli on peräisin Lontoon kansallisesta historiallisesta museosta.
Väestö alkoi tutkimusten mukaan kasvaa uudelleen vasta noin 813 000 vuotta sitten.
Tutkijat uskovat, että pullonkaula saattaa kytkeytyä läheisesti nykyihmisen evoluutioon.
Populaation pullonkaulan ajankohta osuu samaan ajanjaksoon, jona Homo sapiensin, neandertalilaisten ja denisovalaisten viimeinen yhteinen esi-isä eli.
Tutkijat toivovat saavansa tästä kaikesta lisää tietoa tulevaisuudessa.
"Tämä on vasta alku. Tulevaisuuden tavoitteemme on piirtää tämän tiedon avulla kokonaisvaltaisempi kuva ihmisen evoluutiosta", sanoi Li Haipeng, Science-tiedelehdessä julkaistun uuden tutkimuksen toinen kirjoittaja.