Marraskuun 8. päivänä 1970 Bengalinlahdella Intian itärannikon ja Burman välissä alkoi puhaltaa voimakas tuuli. Siellä sijaitsi Itä-Pakistan, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Bangladesh.
Matalapaineen alue oli kehittynyt merellä, ja se kasvoi yhä vahvemmaksi.
Seuraavien päivien aikana se liikkui pohjoiseen, ja tuuli voimistui. Rajuilma kehittyi trooppiseksi sykloniksi ja liikkui Bengalinlahdella nopeasti kohti Itä-Pakistanin rannikkoa ja Gangesjoen suuta.
Rannikon asukkaat olivat tottuneita sykloneihin monsuunikaudella.
Sykloni syntyi Intian ja Burman välisellä Bengalinlahdella.
Nyt he näkivät hirmumyrskyn horisontissa ja tunsivat sen tuulen, mutta kukaan ei voinut kuvitellakaan seuraavaa katastrofia.
Alueen asukkaat eivät myöskään saaneet riittävää varoitusta hirmumyrskystä.
Intian viranomaiset olivat saaneet ajoissa ilmoituksen lähestyvästä myrskystä, mutta Intian ja Pakistanin väliset vihamieliset suhteet estivät tiedonkulun.
Katastrofivaroitus Pakistanista saatiin liian myöhään, eikä se ollut tarpeeksi painokas.
Jälkikäteen tehtyjen tutkimusten mukaan 90 prosenttia ihmisistä tiesi syklonin olevan tulossa mutta vain yksi prosentti oli yrittänyt alta pois.
500 000 ihmistä menetti henkensä
Jopa 500 000 ihmistä kuoli Bhola-syklonin raivotessa Itä-Pakistanissa syksyllä 1970.
Sykloni saapui Bholan saarelle ja aiheutti valtavia tulvia.
Yhdysvallat toimitti hätäapua 13. marraskuuta 1970 riehuneen syklonin tuhoista eloonjääneille Itä-Pakistanissa.
Myrsky vei taloja mukanaan
Syklonin edetessä rantaan 10. marraskuuta yhdeksän aikoihin aamulla se oli jo raunioittanut muutamia tiheään asuttuja saaria rannikon ulkopuolella.
Tuulen voimakkuus oli mittausten mukaan saavuttanut nopeuden 250 kilometriä tunnissa. Bengalinlahdella sykloni oli nostanut tuhoisia seitsemän metrin aaltoja, jotka pyyhkivät kaiken mukanaan.
Ihmisiä, asuntoja, puita ja viljaa lensi tuulen mukana. Kokonainen viljasato lähti lentoon, sinkosi tuulen pyörteisiin ja lensi mereen. Koko vuoden riisisato katosi hetkessä.
Maissa olleet tavarat löytyivät mereltä ja päinvastoin.
Jälkeenpäin nähtiin kalastusveneitä ja muita aluksia sikin sokin maalla. Taloja, karjaa ja kuolleita ihmisiä kellui meressä.
Pahiten tuhon kohteeksi joutuneilta saarilta oli kadonnut kokonaisia kyliä.
Jäljellä oli vain autio saven, juurien ja hiekan täyttämä maisema.
Jäljelle jääneissä puissa roikkui todistajien mukaan ihmisruumiita ja eläimen raatoja.
Bholan sykloni, joka nimettiin yhden pahimmin kärsineen saaren mukaan, koetteli etenkin Itä-Pakistania.
Vuoden 1970 monsuunikaudella sykloni oli kuudes ja ehdottomasti pahin.
Se oli myös eniten kuolemia aiheuttanut sykloni maailmanhistoriassa.
Trooppiset syklonit liikkuvat länteen päiväntasaajan molemmin puolin. Lähestyessään maata ne usein kääntyvät. Maalla ne eivät saa enää energiaa lämpimästä merivedestä ja heikentyvät.
Voimakkaat supermyrskyt syntyvät merellä
Hirmumyrsky on yhteisnimitys myrskyille, jotka ylittävät tuulennopeuden 33 m/s.
Trooppisia sykloneita syntyy ilmakehässä ilmanpaineen ollessa matalampi kuin ympäristössä.
Tämän keskuksen ympärillä ilma virtaa kehän muodossa, ja termi sykloni tuleekin kreikan sanasta kyklos, joka tarkoittaa kehää tai ympyrää.
Pohjoisella pallonpuoliskolla ilma kiertää vastapäivään ja eteläisellä puoliskolla myötäpäivään.
Trooppisia hirmumyrskyjä kehittyy meren yläpuolella pintalämpötilan ylittäessä 27 astetta.
Rajuilma syntyy, kun lämmin merivesi kondensoituu ja vapauttaa lämpöä, joka muuttuu tuuleksi ja sateeksi.
Amerikassa hirmumyrskyjä kutsutaan hurrikaaneiksi, kun Tyynellä valtamerellä ja Intian valtamerellä puhutaan sykloneista. Hirmumyrskyt nimetään nimilistan mukaan aakkosjärjestyksessä vuosittain.
Myrsky oli vasta alkua
Vaikka sykloni oli pahin ihmiskunnan historiassa, itäpakistanilaisten kärsimys oli vasta alkamassa. Henkiinjääneiden osaksi jäivät kaaos, kodittomuus, nälkä ja taudit.
Tuhoalueiden infrastruktuuri oli tuhoutunut täysin, joten kesti pitkään, ennen kuin pelastustoimet saatiin käyntiin.
Seuraavien kuukausien aikana useampia ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin kuin itse myrsky tappoi.
Kuolleiden määräksi on arvioitu 300 000–500 000 ihmistä, minkä lisäksi arvellaan kuolleen miljoona nautaa.
Luvut ovat epätarkkoja, koska kukaan ei tiedä, kuinka suuria määriä vierastyöläisiä oli kerääntynyt alueelle riisin sadonkorjuuta varten.
Tulevina kuukausina Intian rajan yli vaelsi päivittäin tuhansia pakolaisia hakemaan apua.
Alueen rannikko muodostuu pääasiassa alavista alueista, joiden läpi joet Ganges ja Brahmaputra virtaavat ja laskevat mereen.
Voimakkaat monsuunisateet saavat joet usein tulvimaan.
Toistuvista katastrofeista huolimatta alueella asuu kuitenkin erittäin paljon ihmisiä.
Entinen Beatles-kitaristi George Harrison järjesti tukikonsertin Bangladeshin hyväksi.
Katastrofi jakoi Pakistanin
Alueen tiheä asutus on seurausta siitä, että kesämonsuuni ei ainoastaan aiheuta tuhoja vaan se myös tekee maasta hedelmällistä ja viljavaa – eli siis täydellistä riisinviljelyyn.
Siksi köyhät maanviljelijät ovat hakeutuneet myös vaarallisille alueille jokien ja merien äärelle. Monet rakentavat talonsa bambusta tai puusta.
Vuonna 1970 maan nimi oli edelleen Itä-Pakistan, ja se muodosti muslimivaltio Pakistanin itäisen osan.
Intian itsenäistyttyä Britanniasta vuonna 1947 vanhasta siirtomaasta muodostettiin kaksi valtiota – Intia ja Pakistan.
Jakaminen oli tapa ratkaista lisääntyneet uskonnolliset selkkaukset hindujen ja muslimien välillä. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Pakistania ravistelivat kuitenkin myös sisäiset konfliktit.
Maata hallitsi käytännössä Länsi-Pakistan, vaikka Itä-Pakistanin asukasluku oli suurempi.
Islaminuskon ohella ei näillä kahdella alueella ollut juuri mitään yhteistä.
Niiden asukkaat poikkesivat toisistaan etniseltä taustaltaan, kulttuuriltaan ja kieleltään.
Idässä tyytymättömyys kasvoi vallan kasautuessa kokonaan maan länsiosaan.
Pakistanin hallituksen epäonnistuneet toimet Bholan syklonin jälkeen 1970 lisäsivät tyytymättömyyttä entisestään.
Pian syklonin jälkeen itäpakistanilainen Awamiliitto-puolue sai murskavoiton parlamenttivaaleissa.
Sen olisi siis pitänyt saada hallitusvalta, mutta länsipakistanilaiset eivät suostuneet. Se johti lakkoihin ja mielenosoituksiin Itä-Pakistanissa.
Keväällä 1971 kaikki neuvottelut kariutuivat, ja Bangladesh julistautui itsenäiseksi.
Sota synnytti köyhtyneen valtion
Seurauksena oli verinen sota. Yöllä 25.–26. maaliskuuta 1971 Pakistanin armeija hyökkäsi idän kapinallisia vastaan.
Nämä saivat kuitenkin apua mahtavalta naapuriltaan Intialta, mikä johti Pakistanin armeijan luovuttamiseen jo joulukuussa.
Sota antoi lopulta Itä-Pakistanille itsenäisyyden mutta hankaloitti katastrofin jälkeistä jälleenrakentamista.
Bangladesh on siitä asti ollut runsasväkinen mutta köyhä ja poliittisesti epävakaa valtio, joka on riippuvainen saamastaan avusta.
Sissisotilaat riemuitsivat pääkaupungissa Dhakassa, kun Bangladesh sai itsenäisyytensä joulukuussa 1971.
Poliitikkojen suurimmat haasteet ovat, kuinka ruoka riittää 160 miljoonalle asukkaalle ja kuinka tulevien luonnonkatastrofien seuraukset voidaan ehkäistä.
Jo vuonna 1960 kahden voimakkaan hirmumyrskyn jälkeen Pakistanin hallitus oli pyytänyt Yhdysvalloilta apua tulevien katastrofien ehkäisemiseen.
Ehdotetut toimenpiteet esitettiin raportissa, mutta monia sen ehdotuksista ei koskaan toteutettu.
Ehdotuksessa oli muun muassa tekokukkuloita, jonne asukkaat voisivat paeta tulvan yhteydessä, mutta sellaisia ei rakennettu.
Sen sijaan yritettiin rakentaa entistä vakaampia ja kestävämpiä taloja.
Ongelmat Bangladeshissa ovat jatkuneet. Vuoden 1988 tulvissa kodittomaksi joutui 25 miljoonaa ihmistä.
Kolme vuotta myöhemmin samanlainen luonnonkatastrofi vaati jopa 138 000 ihmisen hengen.
Rankkasateet ja syklonit aiheuttavat joka vuosi ongelmia haavoittuvaisessa maassa.
Myrskyt tuovat tuhoa ja kuolemaa
Kun hirmumyrsky iskee maihin, se voi aiheuttaa tuhoisia tulvia, tulipaloja ja aineellisia vahinkoja.
Rajumyrsky pyyhki vuonna 1839 yli Irlannin. Jopa 25 prosenttia Dublinin taloista vahingoittui tai tuhoutui.
Bengalinlahti, 1737
Aikalaislähteiden mukaan myrsky surmasi noin 300 000 ihmistä Burmassa vuonna 1737. Tutkijat uskoivat vuosia, että kyse oli voimakkaasta maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta hyökyaallosta. Nykyään tuhon syynä pidetään trooppista syklonia.
Irlanti, 1839
Kaksi vuorokautta kestänyt hirmumyrsky tuhosi satoja taloja Irlannin Athlonessa, Limerickissä ja Galwayssa. Tulipalot levisivät nopeasti voimakkaassa tuulessa. Britteinsaarten tähän asti suurin myrskykatastrofi vaati satoja kuolonuhreja. Hirmumyrskystä tuli legendaarinen myös siksi, että irlantilaisen kansanuskon mukaan maailmanloppu tulisi loppiaisena eli 6. tammikuuta. Samana päivänä ”The Big Wind” puhalsi yli vihreän saaren.
Alankomaat, 1953
Helmikuun ensimmäisen päivän vastaisena yönä hirmumyrskyn ja vuorovesiaallon yhdistelmä aiheutti valtaisia tulvia Alankomaissa. Vallit, jotka oli rakennettu suojaksi merta vastaan, osoittautuivat täysin riittämättömiksi. 1 836 ihmistä menehtyi, ja 10 000 kotia tuhoutui. Myrsky riehui myös Belgiassa ja Britanniassa.
Väli-Amerikka, 1998
Hirmumyrsky Mitch oli viimeinen vuoden 1998 hirmumyrskysarjasta Meksikonlahden alueella, mutta se oli ehdottomasti pahin. Tulvat ja maanvyörymät koettelivat suuria alueita Väli-Amerikassa. Yhteensä kuolleita oli 18 599.
New Orleans, 2005
Elokuun lopulla vuonna 2005 hirmumyrsky Katrina iski New Orleansiin. Keskimääräinen tuulennopeus oli yli 250 kilometriä tunnissa, eivätkä kaupungin suojavallit kestäneet voimakasta myrskyvirtausta. Yli 1 800 ihmistä menehtyi. Hirmumyrsky aiheutti myös vähintään 108 miljardin dollarin vahingot, mikä on eniten koko hirmumyrskyjen historiassa. Silminnäkijät väittivät nähneensä haiden uivan kaupungin ”Ranskalaisessa korttelissa”.
Burma, 2008
Trooppinen sykloni Nargis oli yksi Burman historian pahimmista luonnonkatastrofeista. Se tappoi noin 138 000 ihmistä. Tilannetta pahensi entisestään se, että Burmaa hallitseva sotilasjuntta keskittyi katastrofin alussa enemmän estämään kriittisten raporttien pääsyä maasta kuin ulkomailta tulevan avun vastaanottamiseen.