Luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet kuolemia ja tuhoa koko ihmiskunnan historian ajan.
Viimeisten 500 vuoden aikana ihminen on oppinut ymmärtämään paremmin, miten myrskyvuoksilta, salamaniskuilta ja muilta tuhoisilta luonnonilmiöiltä voidaan suojautua. Ihmisten ahneus ja ylimielisyys ovat kuitenkin johtaneet yhä uudestaan uusiin kohtalokkaisiin katastrofeihin.
Tästä voit lukea viimeisten 500 vuoden pahimmista luonnonkatastrofeista Euroopassa.
1 – PYÖRREMYRSKY: Ritarilaivasto tuhoutui
2 – METSÄPALO: Savu tukahdutti 82 palomiestä hengiltä
Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan palolaitos oli kurjassa jamassa ja Bordeaux'sta lounaaseen sijaitsevan Landesin laajojen mäntymetsien palokujat kasvaneet umpeen. Alueella koettiin kolme kuivaa kesää, jolloin mitattiin jopa 42 asteen lämpötiloja. Sitten 19. elokuuta 1949 vartija havaitsi savua Saucatsin kaupungin lähellä.
Paikallinen palokunta yritti saada liekkejä kuriin männynoksilla hakkaamalla, mutta palo levisi nopeasti laajalle. Kun se lopulta saatiin hallintaan, 82 vapaaehtoista palomiestä, joukossa Saucatsin pormestari, oli menehtynyt. Jäljellä oli yli 500 neliökilometriä hiiltynyttä metsää.
Henkiin jäänyt kuvaili paloa: ”Näimme liekkien nuolevan heidän ruumiitaan niin, että rasva kupli ulos.”
Poliisi totesi, että Euroopan eniten uhreja vaatinut metsäpalo oli syttynyt palavasta tupakasta.
Metsäpaloista on tullut viime vuosina iso ongelma. Vuonna 2021 Dixie-palo tuhosi yli 3 800 neliökilometriä metsää Kaliforniassa.
3 – RAKEET: Jääpommitus tuhosi kylän
4 – MAANVYÖRYMÄ: Koulu jäi hiilikuonan alle
Walesissa Aberfanin pikkukaupungissa koulu oli juuri alkanut 21. lokakuuta 1966, kun sikäläisen kaivoksen kuonakasa lähti liikkeelle Pantglasin alakoulun läheisen harjanteen huipulta. Kolme viikkoa kestäneet rankat sateet olivat kastelleet 34 metriä korkean kivi- ja maakasan, joka oli syntynyt hiilikaivoksen jätteestä.
Jätekasa oli kyllästynyt vedellä, ja kello 9.15 mustaa tahmeaa massaa alkoi valua kohti Aberfania. Pian kehittyi valtava vyörymä, kun 110 000 kuutiometriä kuonaa luisui alas 640 metriä korkeaa rinnettä.
Eräs silminnäkijä kuvasi myöhemmin massaa ”tummaksi välkehtiväksi aalloksi”, ja se tuhosi muutamassa minuutissa kaksi taloa ja törmäsi koulurakennukseen. Kun se lopulta pysähtyi, 9,1 metriä korkea kovettunut massa peitti sekä koulun että useita taloja. 116 lasta ja 28 aikuista kuoli vyörymässä.
Katastrofi johti kuukausia kestäneisiin selvityksiin, joiden päätteeksi NCB-kaivosyhtiö joutui maksamaan jokaisen kuolleen lapsen vanhemmille 500 puntaa korvauksia.
Katso, miten Aberfanin katastrofin jälkiä raivattiin:
5 – KYLMYYS: Pieni jääkausi koetteli eurooppalaisia
6 – TSUNAMI: Kallionlohkare aiheutti tuhoaallon
Kun 1 500 metriä korkeasta Ramnefjell-vuoresta oli vyörynyt vuonna 1905 Lovatnetjärveen iso maamassa, jonka nostattama hyökyaalto oli tappanut 61 ihmistä, länsinorjalaisen Lodalenin asukkaat arvelivat, että 1 500 metriä korkea vuori olisi vastedes vakaa ja vaaraton. Vuori koostuu kovista kvartsi- ja graniittikerroksista. Siinä risteilee kuitenkin huokoisia kiillejuonteita, joihin sadevesi pystyy tunkeutumaan.
Jos vesi ei pääse pois juonteista, voi syntyä niin suuri paine, että osa kalliota repeytyy irti, mutta geologit eivät uskoneet sen tapahtuvan uudestaan. Käsitys muuttui, kun Ramnefjellistä irtosi miljoonan kuutiometrin lohkare 13. syyskuuta 1936.
Lohkare putosi 800 metrin matkan Lovatnetiin, missä se nostatti 70-metrisen tsunamin. Aalto repi järveä ympäröivät rakennukset perustuksiltaan, ja muutamassa minuutissa 74 ihmistä kuoli.
Tsunami oli niin voimakas, että se murskasi myös vuoden 1905 onnettomuuden muistomerkin, vaikka se oli valettu peruskallioon. Katastrofin jälkeen Lodalen autioitui.
7 – UKONILMA: Salama sytytti Napoleonin ruudin
8 – MYRSKYVUOKSI: Meri nielaisi tuhansia ihmisiä
Yöllä 11.–12. lokakuuta 1634 myrsky nostatti valtavia vesimassoja Etelä-Jyllannin ja Tanskaan tuolloin kuuluneiden Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien länsirannikoille. Meri nousi nopeasti yli matalien patojen, joiden huoltamista oli laiminlyöty pitkään.
Toistuvista tulvista huolimatta Vattimerellä ei ollut varoitusjärjestelmää, ja monet olivat pahaa aavistamatta nukkumassa, kun vesi tunkeutui heidän koteihinsa. Riben kaupungissa vesi nousi kuusi metriä ja tulvi muun muassa tuomiokirkkoon.
Ainakin 6 000 ihmistä ja 50 000 eläintä kuoli etelämpänä Friisinmaalla Strandin saaressa, jonka 21 kirkosta 17 huuhtoutui mereen. Suuri myrskyvuoksi, jota henkiin jääneet pitivät Jumalan rangaistuksena, vaati kaikkiaan jopa 15 000 ihmisen hengen ja muutti merkittävästi Vattimeren rantaviivaa.
Tanskan tuolloin neljänneksi suurin satama Søndersiden kalastajakylässä jäi meren alle, ja myös useita saaria hävisi kartalta.
9 – KUIVUUS: Euroopan joet kuivuivat
10 – HIRMUMYRSKY: Myräkkä riepotteli Englantia
Marraskuun 26. päivänä vuonna 1703 matalapaine synnytti Luoteis-Eurooppaan yhden Englannin historian pahimmista hirmumyrskyistä. Myrsky puhalsi Englannin kanaalin pohjoispuolella hurjimmillaan 130 kilometrin tuntinopeudella.
Lontoossa Westminster Abbeystä irtosi lyijykatto, ja Englannin ja Skotlannin kuningatar Anna joutui pakenemaan myrskyä St Jamesin palatsin kellariin. Pääkaupungissa sortui kaksituhatta savupiippua, ja Etelä-Englannissa neljätuhatta tammea repeytyi juuriltaan.
Brittilaivaston alukset heittelehtivät kuin lastut laineilla ja tiettävästi yksi niistä ajautui Harwichista Göteborgiin asti. Maalla tuulimyllyjen siivet pyörivät niin vinhaan, että kitkan kerrotaan sytyttäneen puiset hammaspyörät tuleen.
Vuonna 1704 englantilainen kirjailija Daniel Defoe kuvasi historioitsijoiden mukaan jopa 15 000 kuolonuhria vaatinutta myrskyä sanoen, että rannikkokaupungit ”näyttivät siltä kuin vihollinen olisi ryöstänyt ne ja pistänyt vielä ilkeyttään pirstaleiksi”.