Saint Helenan maaperä on kuivaa ja okranväristä. Hajallaan olevien paljaiden kalioiden välissä kasvaa ruohoa ja matalaa, sitkeää kasvillisuutta.
Saint Helena näyttää päällisin puolin samalta kuin useimmat muutkin kallioiset saaret, mutta sen kivinen maaperä kätkee sisäänsä synkän salaisuuden.
Etelä-Atlantilla sijaitsevalle 122 neliökilometrin kokoiselle saarelle on haudattu noin 8 000 afrikkalaista orjaa.
Kuolleiden alkuperä on ollut tähän asti mysteeri. Tutkijat saivat kuitenkin kartoitettua vainajien viimeistä matkaa DNA-analyyseilla.
Vapautettiin ja hylättiin autiolle saarelle
Brittiaivasto toi afrikkalaiset orjat Saint Helenalle.
Laivasto takavarikoi vuosina 1840–1867 noin 1 600 orjalaivaa osana Ison-Britannian taistelua transatlanttista orjakauppaa vastaan. Suurin piirtein 27 000 vapautetuista orjista vietiin Atlantin valtameren keskellä sijaitsevalle Saint Helenalle.
Jotkut heistä asettuivat saarelle, kun taas toiset lähetettiin takaisin Afrikkaan.
Saaren ylikansoitetuilla leireillä menehtyi kuitenkin noin 8 000 afrikkalaista aliravitsemukseen tai tauteihin, kuten isorokkoon ja punatautiin.
Kuolleet laskettiin nimettömiin hautoihin Rupert's Valleyn karanteeniasemalle.
Britannian kuninkaallinen laivasto vapautti noin 150 000 orjaa orjalaivoista vuosina 1808–1867. Kuva on brittiläiseltä HMS Daphne-alukselta.
Historian hylkäämät muistetaan jälleen
Tutkijat olettivat, että vainajat olisivat kotoisin Afrikan eteläosasta, mutta vasta nyt Kööpenhaminan yliopiston ja Islannin yliopiston tutkijat ovat saaneet konkreettista tietoa vainajien syntyperästä.
20 vainajan luiden DNA-analyysejä on verrattu yli 3 000 elossa olevaan afrikkalaiseen, jotka ovat peräisin Saharan eteläpuolisen Afrikan 90 eri kansalta.
Tulokset osoittivat, että vainajat olivat peräisin eri väestöryhmistä, jotka asuivat Angolan ja Gabonin välisellä alueella Länsi-Afrikassa.
Tämän tutkimuksen ja vastaavien hankkeiden toivotaan lisäävän tietoa ihmisryhmistä, jotka on toistaiseksi sivuutettu historiankirjoissa.
"Tutkimus osoitti, miten geneettisen materiaalin tutkimisen avulla voidaan löytää uudelleen orjuutettuja ja muita syrjäytyneitä yhteisöjä, joiden tarinat ovat usein joko unohtuneet kirjallisia kuvauksia laatiessa tai jätetty pois tahallaan", sanoi Hannes Schroeder, uuden tutkimuksen toinen kirjoittaja.