Hullu maailma: Ihmisiä esiteltiin eläintarhoissa
Länsimaalaiset tungeksivat joukoittain ihmettelemään afrikkalaisia pygmejä ja ”verenhimoisia ihmissyöjiä”. Nöyryyttävät ihmisnäyttelyt pohjustivat Afrikan ja muiden kaukomaiden alistamista lännen siirtomaiksi 1800-luvulla.
Alkuasukkaat olivat lännen eläintarhojen vetonauloja. Kansa maksoi nähdäkseen inuitteja, afrikkalaisia ja intiaaneja.
”Purevatko ne?” eräs utelias katsoja kysyi vieressään seisovalta mieheltä Espanjan Valenciassa.
Molemmat olivat tulleet katsomaan ranskalaisen Ferdinand Gravierin kiertävää näyttelyä, jonka ehdoton vetonaula oli joukko nykyisen Ghanan alueella asuvan ašantikansan jäseniä.
Gravier ja ašantit olivat jo kuukausia kiertäneet Etelä-Eurooppaa ja houkutelleet kaikkialla runsaasti yleisöä.
Elettiin loppuvuotta 1897, ja Gravierin ryhmä esiintyi Valencian Teatro Pizarrossa.
Sekä Valencian asukkaat että paikallinen lehdistö olivat tulleet suurin joukoin ihmettelemään afrikkalaisia, joita kuvailtiin lehtikirjoituksessa pelonsekaisella kiinnostuksella ja kutsuttiin ”verenhimoisiksi villi-ihmisiksi”.
Gravier oli vain yksi monista länsimaalaisista, jotka olivat keksineet ansaita rahaa esittelemällä yleisölle maksusta niin sanottujen eksoottisten rotujen edustajia, kuten Australian aboriginaaleja, Afrikan maasaita ja Sri Lankan singaleeseja.
Alkuasukkaita tuotiin kotimaistaan Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin ja asetettiin näytteille eläintarhoihin – joskus jopa samoihin häkkeihin villieläinten kanssa.
Osa alkuasukkaista oli viety väkisin tai pakotettu lähtemään kotiseuduiltaan, osa oli allekirjoittanut sopimuksen, jossa heille luvattiin hyväpalkkaista työtä ja parempaa elämää lännessä.
Perillä ruusuiset lupaukset kuitenkin osoittautuivat usein tyhjiksi, ja elämä eläintarhan kummajaisena oli raskasta ja nöyryyttävää.
Esimerkiksi inuitit pakotettiin esiintymään turkisvaatteissaan keskellä Chicagon kesähelteitä, ja kokonaisia perheitä kuoli tauteihin, joita vastaan heillä ei ollut vastustuskykyä.
Buffalossa Yhdysvalloissa vuonna 1901 eläintarhan työntekijät hävittivät kuolleen alkuasukasvauvan jätteiden mukana.
Osa näyttelyiden alkuasukkaista sai poistua häkistään sulkemisajan jälkeen, mutta osa joutui asumaan jatkuvasti lukkojen takana tai kiertämään maata heidät länteen tuoneen isännän mukana.