Neuvostoliiton pelättyjen gulageiksi kutsuttujen vankileirien verkosto perustettiin virallisesti vuonna 1930.
Leireille lähetettiin bolševikkien poliittisia vastustajia sekä muita ”kansan vihollisia”, jotka valtaapitävät halusivat raivata tieltään.
Vangit olivat poliittisia kilpailijoita, omapäisiä sotilaita ja yhteiskuntakriittisiä älykköjä mutta myös pikkurikollisia sekä syystä tai toisesta ilmiannettuja tavallisia kansalaisia.
Venäjällä oli ollut vankileirejä jo ennen bolševikkien valtaannousua vuonna 1917, mutta erityisesti Stalinin valtakaudella vuosina 1924–1953 leireistä tuli tehokas poliittinen työkalu, jonka avulla Stalin tukahdutti poliittisen vastarinnan.
Leirit myös tuottivat pakkotyövoimaa muassa kaivos- ja metsäteollisuudelle. Gulag-vankien kokonaismäärää on vaikea arvioida.
Jotkut tutkijat ovat arvioineet, että leireille joutui kaikkiaan noin 18 miljoonaa venäläistä, joista noin 1,5 miljoonaa menehtyi.
Stalinin kuoleman jälkeen leirien käyttö väheni, ja viimeinen leiri suljettiin vuonna 1960. Sen jälkeen poliittiset vangit päätyivät esimerkiksi pelätylle Perm-36-pakkotyöleirille, kunnes heidät kaikki vapautettiin vuonna 1986.
Elokuva Ivan Denisovitshin päivä kuvaa vankien kovaa elämää gulagissa.
Vankinumeroilla vangit erotettiin toisistaan. Gulag-leirejä hallinnoi Neuvostoliiton sisäministeriö NKVD.
Ruokaa säännösteltiin vankien työmäärän mukaan. Heikoimmat vangit kuolivat usein muutamassa viikossa, koska he eivät kyenneet ”ansaitsemaan” itselleen riittävästi ruokaa.
Vankien hiukset ajeltiin säännöllisin väliajoin. Parturointi auttoi pitämään täitä ja muita syöpäläisiä kurissa, mutta se oli myös keino nöyryyttää vankeja.
Vienanmeren kanava yhdistää Vienanmeren Itämereen.
Kanavatyömaalla kuoli jopa 25 000 vankia
Gulag-leirit tuottivat pakkotyövoimaa Neuvostoliiton lukuisiin suuriin rakennushankkeisiin. Muun muassa lähes 4 300 kilometrin mittainen Baikalin-Amurin rautatie ja osa Moskovan metrosta rakennettiin vankityövoimalla.
Pakkotyö oli usein äärimmäisen raskasta, ja työmailla kuoli tuhansia vankeja. Esimerkiksi yksin Vienanmeren ja Itämeren yhdistävän Vienanmeren kanavan rakennustyömaalla menehtyi 12 000–25 000 vankia.
Kaikkiaan 227 kilometrin pituista kanavaa oli rakentamassa satatuhatta vankia vuosina 1931–33.