Boikotti: Historian tehokkain ase

Eläkkeelle jäänyt kapteeni Charles Boycott tuli vuonna 1873 tilanhoitajaksi Ernen jaarlin maatilalle Länsi-Irlantiin. Hän piti valvoa, että tila antoi omistajalleen parhaan mahdollisen tuoton.

Vuosi 1879 oli katovuosi. Tilan vuokraviljelijöitä uhkasi nälänhätä, ja he pyysivät jaarlia alentamaan maidensa vuokraa. Jaarli kieltäytyi, ja Boycott sai tehtäväkseen häätää kodeistaan ne, jotka eivät pystyneet maksamaan vuokraansa.

Häädöt suututtivat paikalliset asukkaat. Maatyöläisten aseman parantamista ajanut Irlannin maaliitto ryhtyi toimeen. Yhtäkkiä paikalliset kauppiaat kieltäytyivät myymästä tuotteitaan kapteenille eikä kausityöntekijöiden pestaaminen sadonkorjuuseen onnistunut. Kapteeni oli pantu boikottiin.

Charles Boycott tuli tunnetuksi koko valtakunnassa, kun hän joutui palkkaamaan sadonkorjaajat muualta maasta ja kutsumaan armeijan näiden suojaksi.

Yksi tehokkaimmista boikoteista järjestettiin Bostonissa vuonna 1773. Britannian valtionkassa oli huvennut sodassa intiaaneja ja ranskalaisia vastaan, ja parlamentti päätti paikata vajetta säätämällä Amerikan siirtokunnille uusia veroja. Ensin verolle pantiin paperi, sitten maali, lasi, lyijy ja tee.

Verot nostattivat siirtokunnat kapinaan, ja Britannian hallitus perui kaikki uudet maksut teeveroa lukuun ottamatta. Siirtokuntalaisten kiukku ei kuitenkaan laantunut. He alkoivat boikotoida Britannian Itä-Intian kauppakomppanian teetä ja salakuljettivat sen sijaan maahan alankomaalaisten kauppiaiden teetä.

Boikotti huipentui niin sanottuihin Bostonin teekutsuihin 16. joulukuuta 1773. Silloin mohawkintiaaneiksi pukeutuneet siirtokuntalaiset valtasivat kolme brittiläistä rahtilaivaa, Dartmouthin, Eleanorin ja Beaverin, ja tyhjensivät niiden lastina olleet 342 laatikkoa teetä mereen. Tempauksesta sai alkunsa Yhdysvaltojen itsenäisyyssota.

Kun 42-vuotias Rosa Parks kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa Montgomeryn kaupungissa Alabamassa joulukuussa vuonna 1955, alkoi tapahtumaketju, jota puitiin korkeimmassa oikeudessa asti. Mustaihoisen Parksin olisi Alabaman lain mukaan pitänyt antaa paikkansa valkoiselle matkustajalle, jos bussi oli täynnä.

Bussinkuljettaja kutsui paikalle poliisin, ja Parks raahattiin pois kahden miehen voimin. Tapaus nostatti raivon kaupungin mustien keskuudessa. Syntyi kansanliike, joka kehotti boikotoimaan bussiyhtiötä. Boikottia oli järjestämässä muun muassa nuori mies nimeltä Martin Luther King. Boikottiin yhtyi tuhansia ihmisiä, vaikka monet heistä joutuivat kävelemään päivittäin monta kilometriä.

Boikotti tuntui, sillä bussiyhtiön asiakkaista 75 prosenttia oli mustaihoisia. Marraskuun 13. päivänä 1956 Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti, että rotuerottelu oli perustuslain vastaista. Kun boikotti päättyi kuukautta myöhemmin, bussiyhtiö oli konkurssin partaalla.

”Sota oli juutalaisten syytä. Juutalaiset ovat aiheuttaneet maanlaajuisen varkausaallon. Juutalaisten takia laivasto on surkeassa kunnossa.” Nämä väitteet eivät ole natsipropagandasta, vaan ne laukoi kuuluisa yhdysvaltalainen autotehtailija Henry Ford vuonna 1919.

Antisemitismi oli yleistä Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Henry Ford oli yksi kovaäänisimmistä juutalaisvastaisen vihapuheen levittäjistä. Hän väitti muun muassa, että juutalaiset pankkiirit olivat pitkittäneen sotaa kasvattaakseen omia voittojaan.

Vuonna 1918 Ford osti The Dearborn Independent -sanomalehden ja pani toimittajansa kirjoittamaan pitkän juttusarjan ”juutalaisten salaliitosta”. Lehden jutut herättivät laajaa vastarintaa, ja Yhdysvaltojen juutalaisyhteisöt saivat tuekseen yhä suurempia kansanjoukkoja.

Lopulta tilanne johti maanlaajuiseen Fordin autojen ostoboikottiin. Vuonna 1927 Ford lakkautti lehden ja pyysi anteeksi puheitaan.

Vuonna 1930 Britannia sääti taas kerran epäsuositun veron. Tälläkin kertaa se johti brittien siirtomaan itsenäistymiseen.

Intiassa suolan valmistus oli brittien yksinoikeus. Vuonna 1882 siirtomaaherrat olivat kieltäneet intialaisia edes keräämästä suolaa luonnosta. Kun suolalle määrättiin vero, ihmisoikeusaktivisti Mahatma Gandhi julisti brittisuolan boikottiin ja kehotti ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen eli satyagrahaan.

Gandhi lähti 78 kannattajansa kanssa lähes 400 kilometrin pituiselle marssille Dandin kaupunkiin, jossa britit valmistivat suolaa merivedestä haihduttamalla. 24 päivän aikana marssiin liittyi kymmeniätuhansia intialaisia, jotka Dandissa keittivät merivedestä suolaa kiellosta huolimatta. Suolamarssi teki vaatimuksen Intian itsenäisyydestä tunnetuksi kaikkialla maailmassa.

Boikotti laajeni suolasta kaikkiin brittituotteisiin. Britit vastasivat rauhanomaisiin protesteihin raa’alla väkivallalla, mutta se ei tukahduttanut vastarintaa. Vuonna 1947 Britannian oli hyväksyttävä Intian itsenäisyys.

Yksi maailman pitkäkestoisimmista boikoteista alkoi vuonna 1945. Sen kohteena oli tuolloin perusteilla oleva Israelin valtio. Toisen maailmansodan jälkeen brittien hallussa olevaan Palestiinaan muutti Euroopasta satojatuhansia juutalaisia, jotka halusivat perustaa sinne oman juutalaisvaltion. Palestiinassa asuneet arabit ja ympäröivät arabimaat vastustivat ajatusta.

Silloiset Arabiliiton jäsenmaat Egypti, Irak, Jordania, Libanon, Saudi-Arabia ja Syyria päättivät katkaista kaikki suhteet, etenkin kaupankäynnin, Israelin kanssa. Ne kehottivat muita arabimaita liittymään boikottiin.

Vuosina 1977–1984 sveitsiläinen elintarvikejätti oli maailmanlaajuisen boikotin kohteena.

Nestlé oli markkinoinut äidinmaidonkorvikettaan kehitysmaissa hyvin aggressiivisesti. Odottaville äideille lähetettiin näytepakkauksia kotiin, ja lääkäreiden kerrottiin saaneen Nestléltä rahaa siitä hyvästä, että he suosittelevat korviketta.

Kansalaisjärjestöt muun muassa Yhdysvalloissa huomauttivat, että yhtiön toiminta ei ollut vain epäeettistä vaan myös lasten terveydelle vaarallista. Imettäminen oli niiden mukaan parempi vaihtoehto kuin korvike muun muassa siksi, että korvikejauhe piti liuottaa veteen eikä kehitysmaissa aina ollut saatavilla puhdasta vettä. Aina vanhemmat eivät myöskään osanneet lukea käyttöohjeita.

Kun syytökset tulivat julki, yhdysvaltalaiset kansalaisjärjestöt julistivat Nestlén boikottiin, joka pian kasvoi maailmanlaajuiseksi. Boikotti päättyi vuonna 1984, kun Nestlé lupautui noudattamaan YK:n hyväksymiä markkinointikäytäntöjä.

Vuonna 1979 Neuvostoliiton joukot miehittivät Afganistanin. Seuraavana vuonna järjestettiin kesäolympialaiset Moskovassa. Tuolloinen Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carter kehotti maailman maita boikotoimaan Moskovan kisoja, ellei Neuvostoliitto vedä joukkojaan vuoden 1980 helmikuun 23. päivään mennessä.

Neuvostojoukot jäivät Afganistaniin, ja Yhdysvallat ja 64 muuta maata jättäytyivät pois kisoista. Pohjoismaista boikottiin osallistui Norja, mutta Suomi, Ruotsi ja Tanskan lähettivät urheilijansa Moskovaan.

Kisoihin osallistuneista maista 13 maan joukkueet marssivat olympialipun alla oman maansa lipun sijaan tuen osoituksena Afganistanille. Jotkin joukkueet eivät osallistuneet avajaisseremoniaan, tai niiltä osallistui vain lipunkantaja.