Lehmät ryntäilivät säikähtyneenä laitumellaan ja ihmiset kirkuivat ja tekivät ristinmerkkejä kesällä 1888 nähdessään omituisen kulkuneuvon pölyisellä maantiellä Mannheimin ja Pforzheimin välillä Saksassa.
Moni ajatteli, että koneen täytyi olla itsensä paholaisen tekele. Ajoneuvoa eivät vetäneet hevoset, vaan se kulki kuin itsekseen kolmen pyörän päällä. Kaiken lisäksi rakkinetta ajoi nainen, mikä vaikutti varsin kummalliselta.
Ohjaussauvan takana oli Bertha Benz, saksalaisen insinöörin ja keksijän Carl Benzin vaimo. Carl Benz oli vuosien työn jälkeen saanut valmiiksi ”hevosettomat vaununsa”, mutta hän empi vielä aloittaa niiden tuotantoa.
Benzin vaimo Bertha kuitenkin uskoi vakaasti, että keksinnöllä oli tulevaisuutta, ja hän oli päättänyt todistaa sen.
Auringon noustessa 5. elokuuta 1888 Bertha oli hiipinyt autotalliin yhdessä poikiensa, 14-vuotiaan Richardin ja 15-vuotiaan Eugenin, kanssa Carlin vielä nukkuessa tyytyväisenä.
Berthan suunnitelmana oli ajaa vanhempiensa luo Pforzheimiin hieman yli sadan kilometrin päähän. Se oli uskalias yritys, sillä uusilla kolmipyöräisillä vaunuilla ei ollut vielä ajettu muutamaa kilometriä pidempiä matkoja kerralla.
Jotta Carl ei herättyään hätääntyisi, Bertha jätti hänelle keittiönpöydälle lapun:
”Olemme lähteneet Pforzheimiin käymään isoäidin luona.” Lisäksi hän huolehtivaisena aviovaimona kirjoitti lapulle, mitä ruokaa komerosta löytyi.
Bertha ja pojat työnsivät vaunut ulos vajasta kaikessa hiljaisuudessa, ja kun pojat olivat käynnistäneet moottorin, he hyppäsivät kuljettajan penkille äitinsä viereen.
Bertha työnsi vasemmalla puolellaan olevaa tankoa eteenpäin, ja auto lähti liikkeelle. Maailman ensimmäinen pitkä automatka alkoi.