Amerikkalainen unelma?
Pyykki kuivuu New Yorkissa köyhällä ja ahtaalla maahanmuuttajien alueella. 1800-luvun lopulla moni eurooppalainen piti Yhdysvaltoja mahdollisuuksien maana, ja sinne alkoi virrata paremmasta elämästä haaveilevia siirtolaisia. Kaikkien unelmat eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan köyhyys sen kuin jatkui Atlantin toisellakin puolella.
New York
noin 1900
Oman onnensa seppä
Elämä suurkaupungeissa oli karua. Kun julkisia hyvinvointipalveluja ei ollut saatavilla, jokaisen oli pärjättävä omillaan. Tämä suutari on perustanut varmaan Lontoon pienimmän yrityksen, joka mahtui kauppiaan näyteikkunan alle.
Lontoo, Britannia 1910
Berliiniläinen perheasunto
Berliinissä oli jo lähes kaksi miljoonaa asukasta, ja vain Lontoo ja New York olivat väkimäärältään sitä suurempia. Pääosa berliiniläisistä asui ahtaissa vuokrakasarmeissa, joissa yhdellä perheellä oli yleensä vain yksi huone. Vain onnekkaimmilla oli toinen huone, jota vuokrattiin. Käymälä ja juokseva vesi olivat pihalla.
Berliini, Saksa
1909
Raitista ilmaa kaupunkilaislapsille!
1930-luvun Lontoossa monet vauvat ja taaperot saivat ”nauttia” raittiista ilmasta ikkunan ulkopuolelle ripustetussa häkissä. Ajatus raittiin ilman hyödyllisyydestä lapsille esitettiin jo vuonna 1894, mutta monilla kaupunkilaisperheillä ei ollut omaa pihaa. Ratkaisuksi löytyi Yhdysvalloissa vuonna 1922 kehitetty ”ulkoiluhäkki”.
Lontoo, Britannia
1930-luku
Matkalla markkinoille
1900-luvun alussa tokiolaiset ostivat käyttötarvikkeensa pieniltä toreilta ympäri Tokiota. Katukauppiaat myivät paikallisilla markkinoilla monenlaista tavaraa, kuten kuvassa näkyviä harjoja, luutia ja koreja. Täyteen lastatut vaunut olivat niin keveitä ja ketteriä, että niiden vetämiseen ei tarvittu vetojuhtaa.
Tokio, Japani
Noin 1905