Hampurilaisen historia alkaa hieman yli 260 vuoden takaa. Englantilaisen Hannah Glassen The Art of Cookery, Made Plain and Easy -keittokirjassa, jonka ensipainos julkaistiin vuonna 1747, mainitaan hamburgh-sausage eli jauhelihasta, valkosipulista ja rommista valmistettu makkara.
Ennen kuin makkara sidottiin, se maustettiin suolalla, pippurilla, neilikalla, muskottipähkinällä ja viinietikalla. Tämän jälkeen hamburgh-makkara pantiin savupiippuun, jossa siihen saatiin savun makua. Glasse suositteli tarjoilemaan makkaran leipäviipaleen päällä.
Glasse kirjotti keittokirjansa rahapulassa, ja monet hänet resepteistään oli kopioitu muilta. Teos oli kuitenkin menestys, ja se oli suunnattu etenkin yläluokkaisille naisille avuksi henkilökuntansa opastamiseen ruoanlaitossa.
Idea piipussa savustettuun makkaraan oli luultavasti peräisin Englantiin asettuneilta saksalaisilta siirtolaisilta. Hamburgh-makkarasta ei kuitenkaan tullut suurta menestystä, ja nykyisen burgerin alkulähteitä onkin etsittävä muualta. Kuten nimestä voi päätellä, Hampurin kaupunki liittyy vahvasti hampurilaisen historiaan.
Piipussa savustetun hamburgh-makkaran lisäksi Hannah Glassen vuoden 1747 keittokirja sisälsi muitakin makkarareseptejä. Glassen teos oli vuosisatansa luetuin keittokirja.
Elbejoen varrella sijaitseva satamakaupunki oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuuden miljoonan Yhdysvaltoihin emigroituneen saksalaisen lähtösatama. Ennen kuin merimiehet ja siirtolaiset nousivat laivaan, he täyttivät vatsansa niin kutsutulla merimiehen voileivällä.
Annos koostui paistetusta lihasta ja kananmunasta kahden paahtoleipäviipaleen välissä. New Yorkiin saavuttuaan monet saksalaiset kyselivät Hampurin herkun perään, ja kaupungin ruokapaikat alkoivatkin pian tarjota annosta, joka ristittiin hamburg steakiksi eli Hampurin pihviksi.
Kyseessä ei silti ollut vielä nykyisen kaltainen hampurilainen vaan sipulilla ja leivänmuruilla höystetty jauhelihapihvi. Purilaisvallankumous oli kuitenkin jo nurkan takana.
Idea lähti rasvaisista käsistä
Saksalaisperäisestä ruoasta alettiin vähitellen kirjoittaa lehdissä. Esimerkiksi Chicago Tribune -lehdessä kuvailtiin vuonna 1887 hamburg steakin valmistusta.
White Castle oli maailman ensimmäinen hampurilaisravintolaketju. 1920-luvulla purilainen maksoi siellä viisi senttiä.
Nykymuotoisen hampurilaisen keksijästä on monia näkemyksiä. Erään suositun tarinan mukaan 15-vuotias Charles Nagreen oli myymässä lihapullia Wisconsinin Outagamie County Fair -markkinoilla vuonna 1885, kun hän huomasi, että asiakkaiden oli hankala syödä rasvaista ruokaa markkinoiden ihmisvilinässä.
Nagreen keksi nuijia lihapullat litteiksi ennen paistamista ja panna ne sitten kahden leipäviipaleen väliin. Teinipoika sai ideastaan lempinimen ”Hamburger Charlie”.
Kilpaileva hampurilaisen syntytarina sijoittuu Erie County Fair -markkinoille, jotka pidettiin samana vuonna Hamburgin kaupungissa New Yorkin osavaltion itäosassa.
Veljekset Frank ja Charles Menches olivat paikalla myymässä makkaravoileipiä. Kun makkarat loppuivat, he pyysivät apua teurastajalta, jolla ei ollut kuitenkaan tarjota kuin jauhelihaa. Veljekset maustoivat lihan suolalla, sokerilla ja kahvilla ja myivät voileipiä, joissa oli lisäksi lisukkeena ketsuppia ja sipulia. He nimesivät aterian kaupungin mukaan ”hamburgeriksi”.
Yhdysvaltojen kongressin kirjaston asiakirjojen mukaan hampurilaisen keksi tanskalainen Louis Lassen vuonna 1895.
Yhdysvaltojen kongressin kirjaston asiakirjoista löytyy vielä kolmas ehdokas hampurilaisen keksijäksi: tanskalainen siirtolainen Louis Lassen, joka myi lounasruokia kärryistään New Havenissa, Connecticutissa. Vuonna 1895 eräs asiakas vaati kiireesti syötävää mukaansa, jolloin Lassen paistoi jauhelihapihvin ja tarjoili sen kahden paahtoleipäviipaleen välissä.
Pian tämän jälkeen hän avasi ”Louis’ Lunch”-nimisen ravintolan, ja hänen purilaisistaan tuli jättimenestys. Hampurilaisravintoloita alkoikin nousta 1920-luvulla eri puolille maata.
Vuonna 1921 kokki Walter Anderson Kansasista ja liikemies Edgar Walter Ingram perustivat historian ensimmäinen hampurilaisravintolaketjun White Castlen. Ketju laajeni 16 kaupunkiin ja viitoitti tietä seuraajille, joilla oli vielä suuremmat suunnitelmat – veljeksille Maurice ja Richard McDonaldille.
McDonaldit avasivat burgeriravintolansa vuonna 1940, ja kun lihapula alkoi hellittää toisen maailmansodan jälkeen, he loivat nykyaikaisen hampurilaisketjun, jossa purilaiset valmistetaan kuin liukuhihnalla.
Big Macin hinta kuvaa paikallista ostovoimaa
Vaikka sitä pidettiin aluksi vitsinä, Big Macin hinta on todellakin osoittanut antavan tarkan kuvan paikallisen väestön ostovoimasta.
Brittiläinen The Economist -aikakauslehti kehitti vuonna 1986 niin kutsutun Big Mac -indeksin. Alunperin tarkoitus oli vain verrata maailmankuulun hampurilaisen hintoja eri maissa – tuotteena se oli varsin vertailukelpoinen, sillä raaka-aineet ovat samat kaikissa maissa.
Taloustieteilijät totesivat pian, että Big Mac -indeksi ei ollutkaan pelkkä vitsi, sillä standardisoidun hampurilaisen hinta antaa hyvin osviittaa paikallisesta ostovoimasta.
Esimerkiksi yritykset, joilla ei ole varaa toteuttaa kalliita markkina-analyyseja, voivat indeksin avulla arvioida tuotteidensa hinnoittelua eri maissa. Uusi menetelmä nimettiin burgernomicsiksi.
The Economist on päivittänyt Big Mac -indeksiä vuodesta 1986 lähtien, ja tuoreimpien lukujen mukaan – tuskin yllättäen – ostovoima on suurin vauraassa Sveitsissä, missä Big Mac maksaa 7,30 dollaria. Ruotsi ja Norja tulevat listalla seuraavina. Halvimmillaan Big Mac on Intiassa, missä se maksaa vain 1,62 dollaria.
McDonald’silla hampurilaiset ja ranskanperunat koottiin vauhdilla eikä hintakaan huimannut päätä. Asiakkaat ihastuivat uuteen konseptiin, ja vuonna 1948 ketjun 500 ravintolaa oli myynyt jo miljardi hampurilaista. Menestys toi alalle uusia kilpailijoita, kuten vuonna 1953 perustetun Burger King -ketjun.
Asiakkaat seisoivat 27 vuotta
Kilpailutilanne kirvoitti uudistuksia, jotka ilahduttavat asiakkaita edelleen. Vuonna 1967 McDonald’seihin tulivat pöydät ja tuolit, jotta asiakkaat saivat syödä istuallaan, ja vuotta myöhemmin lanseerattiin Big Mac, jossa oli sämpylän välissä kaksi jauhelihapihviä, suolakurkkua, sipulia, salaattia ja juustoa.
McDonald’seja on nykyään 40 000, ja se on näin maailman suurin hampurilaisravintolaketju. Kakkosena on Burger King lähes 18 000 ravintolallaan. White Castle on myös edelleen toiminnassa, ja sillä on lähes 400 ravintolaa Yhdysvaltojen Keskilännessä ja itäosissa.