Kirjeet oli pakattu kolmeen nippuun ja kääritty nauhoin, kun Morieux löysi ne arkistolaatikosta yhä sinetöityinä.
Historian professori Renaud Morieux odotti löytävänsä kasan pölyisiä asiakirjoja avatessaan arkistolaatikon Ison-Britannian kansallisarkistossa.
Hänen käsiinsä päätyneiden paperien sisältö oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kuivaa ja pölyistä.
"En malta odottaa sinua. Kuuliainen vaimosi Nanette", luki hieman rypistyneessä paperissa.
Kyseinen kirje oli vain yksi monista. Koko laatikko Morieux'n edessä oli täynnä intiimejä kirjeitä, ja hän luki tekstejä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun ne oli lähetetty 265 vuotta sitten.
Kirjeet oli tarkoitettu Ranskan laivaston Galatée-alukselle, mutta ne eivät koskaan saapuneet perille.
Seitsemänvuotinen sota riehui, ja ennen kuin postilaiva ehti Galatéelle, brittivihollinen kaappasi aluksen ja miehistö otettiin vangiksi.
Ranskan viranomaiset lähettivät kirjeet Ison-Britannian amiraliteettiin Lontooseen, jotta se voisi välittää ne vangeille.
Tuntemattomista syistä kirjeet kuitenkin vietiin sen sijaan arkistoon.
Ne pysyivät siellä, kunnes Morieux törmäsi arkistolaatikkoon työskennellessään sotavankeja käsittelevän kirjan parissa.
Kirjeet tuovat naisten äänen kuuluviin
Morieux on nyt lukenut ja kääntänyt kirjeet, joista suurin osa sisältää Galatéen miesten vaimojen ja äitien kirjoittamia kaipaavia terveisiä.
"Voisin kirjoittaa teille koko yön. Olen ikuisesti uskollinen vaimosi. Hyvää yötä, rakas ystäväni. On keskiyö. Minun taitaa olla aika mennä nukkumaan", eräs nainen kirjoitti miehelleen.
Anne Le Cerf allekirjoitti intohimoisen kirjeensä miehelleen Jean Topsentille nimellä "tottelevainen vaimosi Nanette”. Nanette oli oletettavasti lempinimi, jonka aviomies oli antanut hänelle.
"Taidan päätyä pian hautaan. Olen ollut sairaana kolme viikkoa. Kerro terveisiä Varinille (palvelustoveri, toim.). Kuulen uutisia vain hänen vaimonsa kautta", kirjoitti eräs äiti pettyneenä siihen, ettei hänen poikansa koskaan kirjoittanut.
Morieux luonnehti kirjeiden parissa työskentelyä "hyvin tunteikkaaksi".
Kirjeet, joista 59 prosenttia on naisten kirjoittamia, lisäävät myös jotain tärkeää historiankirjoitukseen, Morieux selitti.
"Kirjeet kumoavat sen vanhanaikaisen käsityksen, jonka mukaan sota koskee vain miehiä. Kun miehet olivat poissa, naiset huolehtivat talousasioista ja tekivät tärkeitä poliittisia päätöksiä", hän kertoi lehdistötiedotteessa.