Työ: Erikoisia historiallisia ammatteja
Entisaikojen ihmisiä ihmetyttäisivät nykyiset ammatit, kuten tietokoneohjelmoija tai bensiiniaseman hoitaja. Nykyihminen taas voi kummastella menneillä vuosisadoilla arvossa olleita ammatteja. Seuraavassa kerrotaan kymmenestä erikoisesta työstä.
Antiikin Kreikassa oli erityinen kunniatehtävä saada puhdistaa painijoiden keho ja voidella heidät öljyllä. Sen jälkeen piti siivota ottelupaikka. Tehtävään hyväksyttiin vain yläluokkaan kuuluvia, hyvämaineisia miehiä.
1. ammatti: Vartalon öljyäjä
Antiikin Kreikassa toimi erityinen ammattikunta, jonka tehtävänä oli puhdistaa painijoiden ja muiden atleettien keho ja voidella heidät öljyllä. Työhön kuului myös ottelupaikan siivoaminen. Kreikaksi ammatinharjoittajia kutsuttiin nimellä gymnasiarchos.
Koska antiikin Kreikassa urheilua, ennen kaikkea painia, arvostettiin yleisesti, gymnasiarchos nautti suurta kunnioitusta työnsä likaisuudesta huolimatta. Ammattiin olikin pääsy vain yläluokkaan kuuluvilla, eivätkä sen harjoittajat saaneet palkkaa, vaan heidän piti olla niin varakkaita, että he pystyivät pulittamaan kaikki painiottelun kustannukset omasta kukkarostaan.
2. ammatti: Kainalokarvojen poistaja
Antiikin Kreikan varakkaan keskiluokan jäsenet olivat tarkkoja henkilökohtaisesta hygieniastaan. He tiesivät, että kainalot saattoivat lemahtaa epämiellyttävästi kuuman kesäisen päivän jälkeen ja että karvojen poisto helpotti tätä ongelmaa.
Siksi he kävivät säännöllisin väliajoin kainalokarvojen poistajalla. Tämä ammattilainen huolehti siitä, että yhteiselo sujui ilman häiritseviä hajuhaittoja.
3. ammatti: Ilmiantaja
Rooman kaupungeissa toimi ilmiantajia, joiden ainoa tehtävä oli juoruilla muista kansalaisista. Työ ei ollut arvostettua, mutta sillä saattoi hankkia erittäin mukavan toimeentulon.
Ilmiantajat saivat joko kiinteän palkkion jokaisesta tiedosta, tai prosenttiosuuden sakosta, joka lainrikkojan piti maksaa valtion kassaan.
Ilmiantajat seurasivat siksi yleensä hyvinvoivia kansalaisia, joiden ilmiannosta oli tiedossa rahaa. Tätä järjestelmää suosivat etenkin keisarit Nero ja Domitianus, jotka suhtautuivat varakkaaseen yhteiskuntaluokkaan jo muutenkin kireästi.
4. ammatti: Urinaattori
Ostian satamakaupungissa Roomassa toimi ryhmä sukeltajia, jotka pystyivät laskeutumaan aina 30 metrin syvyyteen asti. Apuvälineenä heillä oli ainoastaan ilmaa sisältävä sukelluskello. Näitä taitavia sukeltajia kutsuttiin urinaattoreiksi. Nimitys liittyy todennäköisesti siihen, että kehoon syvyyksissä kohdistunut kova paine sai sukeltajat pissaamaan runsaasti.
Urinaattoreita arvostettiin, koska ammatti oli äärimmäisen vaarallinen ja siksi myös hyvin palkattu. Heitä tarvittiin etenkin silloin, kun piti nostaa kallisarvoista lastia uponneesta laivasta.
10 erikoista historiallista ammattia II
Käymälätuoli noin vuodelta 1650.
5. ammatti: Käymäläpalvelija
Englannin kuninkaalla Henrik VIII:lla oli miespuolinen palvelija, jonka tehtävänä oli pyyhkiä hänen takamuksensa luonnollisten tarpeiden teon jälkeen. Palvelijan piti olla paikalla, kun kuningas asettui käymälätuolilleen ja ryömiä tuolin alle puhdistamaan kuninkaalliset pakarat.
Samaan tapaan toimittiin useimmissa Euroopan hoveissa, mutta Henrik VIII teki tästä erityisen ammatin, ”Groom of the Stool”.
Käymäläpalvelijaksi hyväksyttiin vain aatelispoikia. Tehtävä oli arvostettu, sillä se takasi pääsyn kuninkaanlinnan yksityisimpiin huoneisiin.
Henrik VIII:n jälkeen tulleet hallitsijat säilyttivät ammatin, josta ajan myötä kehittyi eräänlainen kuninkaan yksityissihteeri erityisen luottamuksellisia tehtäviä varten.
6. ammatti: Rupikonnalääkäri
Ihosairauksien hoito oli jo keskiajalla pitkälle erikoistunut ammattiala.
Rupikonnalääkäri hoiti kaikkia ihovaivoja elävillä rupikonnilla. Konnat asetettiin kangaspussissa vaivaavaan kohtaan iholle tai roikkumaan pussissa potilaan kaulalle, kunnes potilas oli tervehtynyt.
Ammattiin kuului myös rupikonnien kasvatus, jotta niitä oli riittävästi, mutta pakkotilanteessa lääkäri saattoi myös hakata sammakolta jalan irti niin, että muu osa sammakosta jäi toisten potilaiden käyttöön.
Viimeiset rupikonnalääkärit harjoittivat ammattiaan Länsi-Englannissa 1800-luvun alkupuolella.
7. ammatti: Kirkon koiranpiiskaaja
1500-luvun Euroopassa oli isäntiään sunnuntaiaamuna kirkkoon seuraavista koirista tullut niin suuri ongelma, että kirkko päätti puuttua asiaan. Koirat juoksentelivat ympäriinsä jumalanpalveluksen aikana ja kiinnittivät huomion itseensä papin saarnatessa.
Rauhan palauttamiseksi palkattiin erityisiä koiranpiiskaajia, joiden varusteisiin kuuluivat piiska ja pitkän varren päässä oleva työnnin. Näillä heidän tuli häätää häiritsevät eläimet ulos kirkkosalista.
Koiranpiiskaaja oli vakituisessa työsuhteessa, mutta palkka koostui jokaisesta karkotetusta koirasta saadusta palkkiosta. Tämä johti turhankin innokkaaseen työntekoon. Siksi osassa kirkoista päätettiin luopua koiranpiiskaajista, koska heidän toimintansa oli usein vielä häiritsevämpää kuin koirien läsnäolo.
10 erikoista historiallista ammattia III
Ruumiiden ryöstelyn yleistyessä hautausmaille lisättiin vartiotorneja, yövahteja ja erityisiä arkun suojia, kuten nämä skotlantilaisella kirkkomaalla kuvatut suojat.
8. ammatti: Piiskapoika
Ruumiillinen rangaistus kuului olennaisena osana entisaikojen koulunkäyntiin, ja opettajat uskoivat rottinkikepillä annetun selkäsaunan parantavan oppimishaluja. Mutta miten käsitellä jukuripäisiä prinssejä? Yleisen käsityksen mukaan kuningas oli asetettu halllitsemaan Jumalan armosta, eikä siksi ollut sopivaa, että kuninkaan poikaa kurittaisi kukaan muu kuin kuningas itse.
1400-luvun Englannissa hovissa keksittiin asiaan ratkaisu, piiskapoika, jota löylytettiin joka kerta, kun prinssi ei vastannut oikein opettajan kysymykseen.
Piiskapoika oli yleensä hyvämaineisesta aatelisperheestä, ja koska hän kasvoi yhdessä prinssin kanssa, oletettiin, että heidän välilleen syntyi niin läheinen ystävyys, että prinssi tekisi kaikkensa, jotta piiskapoika välttäisi rangaistuksen.
9. ammatti: Ruumiinryöstäjä
Anatomian tutkimuksen ripeä kehitys 1800-luvulla teki ruumiiden ryöstämisestä kannattavaa puuhaa koko Euroopassa.
Myytäviä ruumiita etsivät ryöstäjät kaivoivat öisin auki tuoreita hautoja puulapioilla, koska niillä työskentely oli hiljaisempaa kuin metallilapioilla. Rangaistus ruumiinryöstöstä oli suhteellisen lievä, joten tehtävä oli vaivan arvoinen. Ryöstäjän piti kuitenkin varoa ottamasta haudasta koruja tai muita arvoesineitä, koska niiden viemisestä rangaistiin paljon ankarammin.
Vähitellen ruumiidenryöstö muuttui murhaamiseksi, koska anatomian tutkijat maksoivat enemmän aivan tuoreista ruumiista. Vuonna 1832 Britannian hallitus päätti lopettaa ryöstelyn ja sääti lain, jonka mukaan oli mahdollista lahjoittaa ruumis anatomian tutkimukseen. Tämä teki pian lopun ammattimaisesta ruumiiden ryöstelystä.
10. ammatti: Herättäjä
Aikana, jolloin tavallisella kansalla ei Englannissa ja Irlannissa ollut varaa herätyskelloihin, oli mahdollista tilata aamuherätys ”knocker-up”-nimellä kutsutulta henkilöltä. Muutamalla pennyllä viikossa tämä tuli kolkuttamaan aamuisin talon pääoveen paksulla sauvalla.
Jos herätettävät nukkuivat talon toisessa kerroksessa, herättäjä käytti pitkää bambukeppiä, ja sopimuksen mukaan hänen piti hakata ikkunaruutuun niin kauan, että joku talonväestä näyttäytyi. Ammatin harjoittaminen alkoi hiipua 1800-luvulla teollisen vallankumouksen myötä, mutta viimeiset herättäjät olivat työssä 1920-luvulle asti.