Treffit ennen Tinderiä

Imartelua, alasti tanssimista tai loputonta orjatyötä appiukon hyväksi. Ihmiset ovat kautta historian joutuneet näkemään kovasti vaivaa sen ainoan oikean eteen.

Imartelua, alasti tanssimista tai loputonta orjatyötä appiukon hyväksi. Ihmiset ovat kautta historian joutuneet näkemään kovasti vaivaa sen ainoan oikean eteen.

AKG-Images

Esihistoria

Puoliso haettiin naapurikylästä

Paikka: Koko maailma

Kaikesta päätellen deittailu oli alkeellista ihmisen varhaisaikoina. Iskutemput, kuten upean luolamaalauksen omistaminen valitulleen, rikkaasta tunne-elämästään keskusteleminen tai nuotiolaulu rakkaudesta, eivät liene taanneet puolison saantia.

Metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa elämä oli kovaa ja riski kuolla tauteihin tai nälkään oli suuri. Siksi deittailulla on todennäköisesti ollut selkeät säännöt. Ahkerilla metsästäjillä, niin miehillä kuin naisillakin, oli parhaat mahdollisuudet viehättää vastakkaista sukupuolta.

Kivikauden deittailu oli tosin alkeellista, mutta siihen vaadittiin hieman muutakin kuin voimaa.

© Imageselect

Näyttää kuitenkin siltä, että vaadittiin myös diplomaattisia taitoja. Suurin ongelma pienissä, enintään 25 henkilön yhteisöissä oli nimittäin löytää puoliso, joka ei ollut sisko, veli tai serkku.

34 000 vuotta vanhoista haudoista Venäjällä löydettyjen luurankojen dna-tutkimukset osoittivat yllättäen, että sisäsiittoisuus oli harvinaista. Siksi pienten yhteisöjen on täytynyt vaihtaa yhteistyössä ristiin puolisoita, jotta ne välttivät haitallisen sisäsiitoksen.

Antiikin aika

Vanhemmat sopivat avioliitosta

Paikka: Mesopotamia

Avioliitto keksittiin sivilisaation kehdossa, Mesopotamiassa, noin 4 300 vuotta sitten tuomaan vakautta. Sieltä on myös löydetty ensimmäisiä kirjallisia viittauksia rakastumiseen.

Lääkärin käsikirjassa 600-luvulta muun muassa lukee, että jos potilas rykii jatkuvasti, hymyilee itsekseen ja menettää ruoka­halunsa, kyseessä on onneton rakkaus, joka ”iskee sekä miehiin että naisiin”.

Romantiikka oli kuitenkin harvinaista Mesopotamiassa, missä vain harvat parit tapasivat toisensa ennen häitä. Kosiskelun hoitivat parin vanhemmat, jotka kävivät tiukkoja neuvotteluja myötäjäisistä ja muista taloudellisista ehdoista.

Herodotos kertoi, että Mesopotamian naimattomat naiset myytiin huutokaupalla.

© Imageselect

Ei aina aivan luotettava kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoi, että Mesopotamiassa paikoin tapa oli toinen. Naimattomia naisia esiteltiin vuosittain huutokaupassa, missä vain raha ratkaisi:

”Isä ei saanut luovuttaa tytärtään, kenelle halusi, ja tarjoajan puolestaan tuli osoittaa todistajia, jotka olivat vastuussa siitä, että hän varmasti vei vihille valitsemansa naisen.”

600-luku eaa.

Spartassa kaikki tähtäsi soturivaltion luomiseen.

© Imageselect

Alastomana tanssiminen sai vastapuolen kiinnostumaan

Paikka: Sparta

Nostaakseen Spartan kaupunkivaltion suureksi sotilasmahdiksi kuningas Lykurgos yritti 600-luvulla eaa. säännellä kaikkia elämänalueita – myös deittailua. Miesten ja naisten tuli olla kurinalaisia ja harjoitella ankarasti, jotta he voisivat taistella tai tuottaa terveitä poikalapsia armeijalle.

Naiset eivät saaneet meikata tai muuten korostaa keinotekoisesti kauneuttaan. Toisaalta he saivat liikkua vapaasti miesten joukossa, ja he olivat tunnettuja älystään ja erityisen terävästä kielestään.

Ankarat säännöt hieman hankaloittivat flirttailua, mutta Lykurgos oli hoitanut senkin asian. Kirjailija Plutarkhoksen mukaan kuningas salli treenattujen nuorten naisten ja miesten tanssia ja laulaa toisilleen alasti uskonnolli­sissa juhlissa. ”Tapa edisti avio­liittoja", Plutarkhos kertoi.

Kirjailijan mukaan vanhempia naimattomia miehiä oli ankarasti kielletty näkemästä alastontanssia. Heidän tilaisuutensa oli jo mennyt. Vanhojapoikia halveksittiin, koska he eivät olleet antaneet lapsia valtiolle.

Raamatun aika

Appiukko oli avain rakkauteen

Paikka: Lähi-itä

Raamatun juutalaisten parissa tie naisen sydämeen kulki isän kautta, johon kosijan piti tehdä hyvä vaikutus tullakseen hyväksytyksi.

Tämän tiesi myös nuori Jaakob, joka rakastui Vanhan testamentin mukaan kauniiseen Raakeliin. Jaakob lupasi tehdä töitä Raakelin isälle Laabanille seitsemän vuotta, jos saisi sitten Raakelin vaimokseen.

Uudemmalla ajalla vastaavia sopimuksia tunnetaan muun muassa Bhutanista, missä miehen tulee tehdä kolme vuotta töitä rakastettunsa perheelle. Jaakobille kuitenkin kävi hullusti. Seitsemän vuoden kuluttua appi Laaban antoi vanhimman tyttärensä Lean, ei Raakelia. Jaakob protestoi mutta joutui raatamaan toiset seitsemän vuotta saadakseen viimein suuren rakkautensa omakseen.

Raamatun mukaan Jaakob teki töitä apelleen 14 vuotta.

© Getty images

Noin 20 eaa.

Imartelu ja raikas hengitys parhaat iskuvinkit

Paikka: Rooma

Rooman valtakunta oli erittäin konservatiivinen, mutta silti vanhassa Roomassa deittailukulttuuri löi itsensä toden teolla läpi – ainakin salassa.

Noin vuonna 20 eaa. roomalainen runoilija Ovidius julkaisi peräti huumoripitoisen rakkausoppaan. Runoilijan mukaan gladiaattoriareena ja kilpa-ajorata olivat parhaita iskupaikkoja, sillä siellä kosija saattoi asettua aivan lähelle valittuaan ja osoittaa hänelle kiinnostuksensa:

”Jos tomua varisee naisen syliin, niin nyppäise se pois sormillasi. Ellei tomua näy, nyppäise silti. Hyödynnä jokainen tilaisuus hänen palvelemisekseen.”

Roomassa deittailun perustana oli imartelu, ulkonäkö ja puhetaito.

© Imageselect

Ovidiuksen mukaan toinen hyvä vinkki oli kertoa esiintyjistä ja toivoa, ettei mielitietty huomannut kaiken olevan keksittyä. Treffeillä oli tärkeää, ettei kosijalla ollut likaa kynsien alla eikä karvoja nenässä. Hän ei saanut haista kuin paimen tai tämän vuohet. Lisäksi hänen tuli muistaa aina imarrella ja olla kysymättä treffikumppaninsa ikää.

Naisia taas neuvottiin näyttäytymään julkisesti, koska ”ketään tuntematonta ei himoita”. Hyvä idea oli myös kokeilla sekä nuoria että vanhoja rakastajia.

500-1066

© Imageselect

Anglosakseilla oli huomenlahjoja

Paikka: Englanti

Anglosaksien Englannissa suku ei juuri puuttunut naisen rakkauselämään. Hän sai itse oikeuden ottaa vastaan tai hylätä toiveikkaiden kosijoiden lähentymiset. Yksi tapa ilmaista kiinnostusta oli antaa ihastuksen kohteelle kauniisti koristeltu, jalometallinen rintakoru.

Osana häiden valmisteluja onnekkaan sulhon tuli lisäksi lahjoittaa naiselle niin sanottu morgengifu, huomenlahja. Lahja koostui rahasummasta tai palasta maata, jotka oli tarkoitettu turvaksi köyhyyttä vastaan, mikäli mies kuolisi esimerkiksi taistelussa. Historiantutkijoiden mukaan anglosaksinen lemmenpari avioitui asettamalla kumpikin kätensä miekan kahvan päälle.

789-1066

Romantiikka ei ollut viikinkien makuun

Paikka: Skandinavia

Karskeille viikingeille avioliitto oli ennen kaikkea käytännöllinen järjestely, jolla varmistettiin kyseisten perheiden vauraus ja asema. Romanttista rakkautta pidettiin erittäin epäilyttävänä asiana, joka riisti varsinkin miehiltä terveen arvostelu­kyvyn.

Runoilijat, jotka yrittivät hurmata naisia säkeitä lausumalla, olivat vaarassa joutua karkotetuksi maasta, koska henkilökohtaisten rakkausrunojen katsottiin loukkaavan naisen kunniaa.

Kun viikinki Harald Kaunotukka pyysi Gydan kättä, nainen torjui kosijan kylmästi. Avioliitto tuli kyseeseen vasta, kun Harald oli Norjan kuningas.

© Bridgeman Images

Vaikka viikinkien avioliitot olivat aina järjestettyjä, nuoren miehen oli mahdollista ilmaista kiinnostuksensa naimattomaan naiseen. Neuvottelut käytiin appiukon kautta, joka saagojen mukaan usein kysyi tyttäreltään, hyväksyikö tämä puolison. Viikinkiajalla naisen oli myös helppo erota, jos avioliitto oli epäonnistunut.

Nuoret viikingit eivät nykymielessä deittailleet, mutta he hyödynsivät kaikki tilaisuudet flirttailuun. Moni pari tapasi toisensa käräjäpaikalla, missä viikingit keskustelivat ja ratkaisivat kiistojaan. Monet miehet ottivat tyttärensä mukaan, jotta nuoret saivat nähdä toisensa.

Viikinkikampoja on löydetty paljon, joten soturit välittivät ulkonäöstään.

© Imageselect

Brittikronikoitsijoiden mukaan viikingit tunnettiin retkillään raakuuksien lisäksi myös naisten liehittelystä. He kampasivat hiuksensa joka päivä, kylpivät viikoittain ja vaihtoivat usein vaatteita. ”He piirittivät siten hyveellisiä naisia ja taivuttelivat jopa aatelismiesten tyttäriä jalkavaimoikseen”, paheksuttiin eräässä kronikassa.

Sydänkeskiaika

Naisen sydän valloitettiin miekan ja laulun voimin

Paikka: Eurooppa

Varhaisen keskiajan vähäpuheisen deittailun jälkeen Euroopassa tuli muotiin uusi ja lemmekkäämpi kaunopuheisuus. Vuoden 1100 tienoilla Etelä-Ranskaan ilmestyi trubaduureja. Runoilijoiden ja laulajien romanttiset säkeet sykähdyttivät naisten sydämiä.

Melko pian kirjailija Chrétien de Troyes alkoi kirjoittaa romaaneja kuningas Arthurista ja tämän soturihovista, ja kirjat saivat Euroopan aatelin lemmenhuumaan. Arthurin vaimoon Guinevereen rakastunut ritari sir Lancelot esikuvanaan ritarit aloittivat historian vaarallisimman deittikilvan.

Keskiajan ritarit joutuivat todella taistelemaan saadakseen valittunsa.

© Imageselect

Ollakseen valittunsa arvoinen kosijan tuli olla paitsi suuri soturi myös muusikko ja runoilija. Kuuluisat ritariturnajaiset olivat suuria kosiskelukenttiä, joilla miehet kilvan omistivat hengenvaarallisen leikkinsä aatelisnaiselle.

Turnajaisista tuli niin suosittuja, että Ranskan kuningas yritti jopa kieltää ne, koska ritarit laiminlöivät jatkuvasti velvollisuuksiaan niiden takia.

© Imageselect

Rakkauden linnan valtaus

1300-luvulla ”Hyökkäys rakkauden linnaan" on suosittu aihe.

1600-luku

Siveät puhuivat viuhkallaan

Paikka: Eurooppa/USA

1600- ja 1700-luvulla kädessä pideltävä viuhka oli kiinteä osa hienon naisen varustusta. Syntyi jopa erityinen viuhkakieli deittailua varten. Nainen saattoi viuhkansa asennoilla ja liikkeillä viestittää joko kiinnostustaan tai mielenkiinnon puutettaan kosijaa kohtaan.

Viuhkaa käytettiin etenkin ajan seuratilaisuuksissa, joissa oli paljon ihmisiä eikä aina ollut mahdollista puhua kaksin. Viuhkaa voitiin myös käyttää silloin, kun nainen halusi vaivihkaa herättää miehen huomion. Viuhkakieli oli suosittua molempien sukupuolten keskuudessa, koska sitä oli helppo tulkita eikä torjuttu menettänyt julkisesti kasvojaan.

Naiset saattoivat viestiä viuhkallaan. Kun nainen piti viuhkaa puoliksi suljettuna huuliaan vasten, hänen viestinsä liehittelijälleen oli: ”Voit suudella minua.”

© Imageselect

1837-1901

Viktorian aikana edettiin hitaasti

Paikka: Englanti & USA

Kuningatar Viktorian aikana, kun etiketti oli tärkeää, deittailu oli taiteenlaji. Miesten ja naisten tuli alati kamppailla pysyäkseen siveyden kaidalla polulla. Monet tapasivat toisensa tanssiaisissa, joissa miehen tuli kirjoittaa nimensä naisen tanssikorttiin saadakseen luvan tanssia tämän kanssa – naisen äidin valppaiden silmien alla.

Jatkotapaamiseen pyrittiin niin, että kosija toimitti käyntikortin palvelijalle ihastuksensa kotiin. Ellei nainen ollut kiinnostunut, hän palautti kortin. Jos oli, hän lähetti äitinsä käyntikortin miehelle. Miehellä oli nyt lupa käydä vierailulla äidin luona, ja jos hänellä oli onnea, myös tytär istui huoneessa.

Viktorian ajan Yhdysvalloissa kosija toimitti niin sanotun tuttavuuskortin valittunsa kotiin.

© AKG-Images

Etikettisäännöt olivat tiukkoja. Esimerkiksi puoli kahdeksan illalla oli sovelias vierailuaika, ja kosija sai viipyä enintään tunnin, jolloin hän keskusteli kohteliaasti lähinnä äidin kanssa. Jos kosija oli perheelle mieluinen, hänet kutsuttiin teekutsuille ja huviretkille.

Miehen toivottiin ilmaisevan tunteensa valitulleen Valentinuksen päivän kortissa. Vasta kihlauksen jälkeen pari sai pitää toisiaan kädestä ja vaihtaa pieniä suukkoja.

1692–

Yli 300 vuotta lehtien kontakti-ilmoitukset olivat koko maailman suosituin deittipalvelu.

© Bridgeman Images

Yksinäiset laativat lehti-ilmoituksen

Paikka: Koko maailma

Muutama vuosi sen jälkeen, kun ensimmäiset sanomalehdet ilmestyivät, syntyi uusi deittailumuoto: lehti-ilmoitukset. Ensimmäinen julkaisiin lontoolaisessa The Athenian Mercury -lehdessä vuonna 1692.

Ilmoittelu sopi yksinäisille kaupunkilaisille ja syrjäseutujen maalaisille. 1800-luvulla kontakti-ilmoitusten määrä kasvoi huimasti, ja monet lehdet erikoistuivat vain tämän tyyppisiin sydämen kutsuhuutoihin.

Koettuaan nousun vielä 1960-luvulla kontakti-ilmoitukset jäivät uusien välineiden jalkoihin. Vuonna 1971 insinööri John Patterson esitteli tietokonejärjestelmä Datelinen, joka etsi toisilleen sopivat parit kysymyskaavakkeiden pohjalta.