Näin deittailtiin ennen Tinderiä

Puoliso haettiin naapurikylästä

Paikka: Koko maailma

Kaikesta päätellen deittailu oli alkeellista ihmisen varhaisaikoina. Iskutemput, kuten upean luolamaalauksen omistaminen valitulleen, rikkaasta tunne-elämästään keskusteleminen tai nuotiolaulu rakkaudesta, eivät liene taanneet puolison saantia.

Metsästäjä-keräilijä-kulttuurissa elämä oli kovaa ja riski kuolla tauteihin tai nälkään oli suuri. Siksi deittailulla on todennäköisesti ollut selkeät säännöt. Ahkerilla metsästäjillä, niin miehillä kuin naisillakin, oli parhaat mahdollisuudet viehättää vastakkaista sukupuolta.

Näyttää kuitenkin siltä, että vaadittiin myös diplomaattisia taitoja. Suurin ongelma pienissä, enintään 25 henkilön yhteisöissä oli nimittäin löytää puoliso, joka ei ollut sisko, veli tai serkku.

34 000 vuotta vanhoista haudoista Venäjällä löydettyjen luurankojen dna-tutkimukset osoittivat yllättäen, että sisäsiittoisuus oli harvinaista. Siksi pienten yhteisöjen on täytynyt vaihtaa yhteistyössä ristiin puolisoita, jotta ne välttivät haitallisen sisäsiitoksen.

Vanhemmat sopivat avioliitosta

Paikka: Mesopotamia

Avioliitto keksittiin sivilisaation kehdossa, Mesopotamiassa, noin 4 300 vuotta sitten tuomaan vakautta. Sieltä on myös löydetty ensimmäisiä kirjallisia viittauksia rakastumiseen.

Lääkärin käsikirjassa 600-luvulta eaa. muun muassa lukee, että jos potilas rykii jatkuvasti, hymyilee itsekseen ja menettää ruokahalunsa, kyseessä on onneton rakkaus, joka ”iskee sekä miehiin että naisiin”.

Romantiikka oli kuitenkin harvinaista Mesopotamiassa, missä vain harvat parit tapasivat toisensa ennen häitä. Kosiskelun hoitivat parin vanhemmat, jotka kävivät tiukkoja neuvotteluja myötäjäisistä ja muista taloudellisista ehdoista.

Ei aina aivan luotettava kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoi, että Mesopotamiassa paikoin tapa oli toinen. Naimattomia naisia esiteltiin vuosittain huutokaupassa, missä vain raha ratkaisi:

”Isä ei saanut luovuttaa tytärtään, kenelle halusi, ja tarjoajan puolestaan tuli osoittaa todistajia, jotka olivat vastuussa siitä, että hän varmasti vei vihille valitsemansa naisen.”

Appiukko oli avain rakkauteen

Paikka: Lähi-itä

Raamatun juutalaisten parissa tie naisen sydämeen kulki isän kautta, johon kosijan piti tehdä hyvä vaikutus tullakseen hyväksytyksi.

Tämän tiesi myös nuori Jaakob, joka rakastui Vanhan testamentin mukaan kauniiseen Raakeliin. Jaakob lupasi tehdä töitä Raakelin isälle Laabanille seitsemän vuotta, jos saisi sitten Raakelin vaimokseen.

Uudemmalla ajalla vastaavia sopimuksia tunnetaan muun muassa Bhutanista, missä miehen tulee tehdä kolme vuotta töitä rakastettunsa perheelle. Jaakobille kuitenkin kävi hullusti. Seitsemän vuoden kuluttua appi Laaban antoi vanhimman tyttärensä Lean, ei Raakelia. Jaakob protestoi mutta joutui raatamaan toiset seitsemän vuotta saadakseen viimein suuren rakkautensa omakseen.

Imartelu ja raikas hengitys parhaat iskuvinkit

Paikka: Rooma

Rooman valtakunta oli erittäin konservatiivinen, mutta silti vanhassa Roomassa deittailukulttuuri löi itsensä toden teolla läpi – ainakin salassa.

Noin vuonna 20 eaa. roomalainen runoilija Ovidius julkaisi peräti huumoripitoisen rakkausoppaan. Runoilijan mukaan gladiaattoriareena ja kilpa-ajorata olivat parhaita iskupaikkoja, sillä siellä kosija saattoi asettua aivan lähelle valittuaan ja osoittaa hänelle kiinnostuksensa:

”Jos tomua varisee naisen syliin, niin nyppäise se pois sormillasi. Ellei tomua näy, nyppäise silti. Hyödynnä jokainen tilaisuus hänen palvelemisekseen.”

Ovidiuksen mukaan toinen hyvä vinkki oli kertoa esiintyjistä ja toivoa, ettei mielitietty huomannut kaiken olevan keksittyä. Treffeillä oli tärkeää, ettei kosijalla ollut likaa kynsien alla eikä karvoja nenässä. Hän ei saanut haista kuin paimen tai tämän vuohet. Lisäksi hänen tuli muistaa aina imarrella ja olla kysymättä treffikumppaninsa ikää.

Naisia taas neuvottiin näyttäytymään julkisesti, koska ”ketään tuntematonta ei himoita”. Hyvä idea oli myös kokeilla sekä nuoria että vanhoja rakastajia.

Romantiikka ei ollut viikinkien makuun

Paikka: Skandinavia

Karskeille viikingeille avioliitto oli ennen kaikkea käytännöllinen järjestely, jolla varmistettiin kyseisten perheiden vauraus ja asema. Romanttista rakkautta pidettiin erittäin epäilyttävänä asiana, joka riisti varsinkin miehiltä terveen arvostelukyvyn.

Runoilijat, jotka yrittivät hurmata naisia säkeitä lausumalla, olivat vaarassa joutua karkotetuksi maasta, koska henkilökohtaisten rakkausrunojen katsottiin loukkaavan naisen kunniaa.

Vaikka viikinkien avioliitot olivat aina järjestettyjä, nuoren miehen oli mahdollista ilmaista kiinnostuksensa naimattomaan naiseen. Neuvottelut käytiin appiukon kautta, joka saagojen mukaan usein kysyi tyttäreltään, hyväksyikö tämä puolison. Viikinkiajalla naisen oli myös helppo erota, jos avioliitto oli epäonnistunut.

Nuoret viikingit eivät nykymielessä deittailleet, mutta he hyödynsivät kaikki tilaisuudet flirttailuun. Moni pari tapasi toisensa käräjäpaikalla, missä viikingit keskustelivat ja ratkaisivat kiistojaan. Monet miehet ottivat tyttärensä mukaan, jotta nuoret saivat nähdä toisensa.

Brittikronikoitsijoiden mukaan viikingit tunnettiin retkillään raakuuksien lisäksi myös naisten liehittelystä. He kampasivat hiuksensa joka päivä, kylpivät viikoittain ja vaihtoivat usein vaatteita. ”He panivat siten naitujen naisten hyveen koetukselle ja taivuttelivat jopa aatelismiesten tyttäriä jalkavaimoikseen”, paheksuttiin eräässä kronikassa.

Naisen sydän valloitettiin miekan ja laulun voimin

Paikka: Eurooppa

Varhaisen keskiajan vähäpuheisen deittailun jälkeen Euroopassa tuli muotiin uusi ja lemmekkäämpi kaunopuheisuus. Vuoden 1100 tienoilla Etelä-Ranskaan ilmestyi trubaduureja. Runoilijoiden ja laulajien romanttiset säkeet sykähdyttivät naisten sydämiä.

Melko pian kirjailija Chrétien de Troyes alkoi kirjoittaa romaaneja kuningas Arthurista ja tämän soturihovista, ja kirjat saivat Euroopan aatelin lemmenhuumaan. Arthurin vaimoon Guinevereen rakastunut ritari sir Lancelot esikuvanaan ritarit aloittivat historian vaarallisimman deittikilvan.

Ollakseen valittunsa arvoinen kosijan tuli olla paitsi suuri soturi myös muusikko ja runoilija. Kuuluisat ritariturnajaiset olivat suuria kosiskelukenttiä, joilla miehet kilvan omistivat hengenvaarallisen leikkinsä aatelisnaiselle.

Turnajaisista tuli niin suosittuja, että Ranskan kuningas yritti jopa kieltää ne, koska ritarit laiminlöivät jatkuvasti velvollisuuksiaan niiden takia.

Siveät puhuivat viuhkallaan

Paikka: Eurooppa

1600- ja 1700-luvulla kädessä pideltävä viuhka oli kiinteä osa hienon naisen varustusta. Syntyi jopa erityinen viuhkakieli deittailua varten. Nainen saattoi viuhkansa asennoilla ja liikkeillä viestittää joko kiinnostustaan tai mielenkiinnon puutettaan kosijaa kohtaan.

Viuhkaa käytettiin etenkin ajan seuratilaisuuksissa, joissa oli paljon ihmisiä eikä aina ollut mahdollista puhua kaksin. Viuhkaa voitiin myös käyttää silloin, kun nainen halusi vaivihkaa herättää miehen huomion. Viuhkakieli oli suosittua molempien sukupuolten keskuudessa, koska sitä oli helppo tulkita eikä torjuttu menettänyt julkisesti kasvojaan.

Viktorian aikana edettiin hitaasti

Paikka: Englanti & USA

Kuningatar Viktorian aikana, kun etiketti oli tärkeää, deittailu oli taiteenlaji. Miesten ja naisten tuli alati kamppailla pysyäkseen siveyden kaidalla polulla. Monet tapasivat toisensa tanssiaisissa, joissa miehen tuli kirjoittaa nimensä naisen tanssikorttiin saadakseen luvan tanssia tämän kanssa – naisen äidin valppaiden silmien alla.

Jatkotapaamiseen pyrittiin niin, että kosija toimitti käyntikortin palvelijalle ihastuksensa kotiin. Ellei nainen ollut kiinnostunut, hän palautti kortin. Jos oli, hän lähetti äitinsä käyntikortin miehelle. Miehellä oli nyt lupa käydä vierailulla äidin luona, ja jos hänellä oli onnea, myös tytär istui huoneessa.

Etikettisäännöt olivat tiukkoja. Esimerkiksi puoli kahdeksan illalla oli sovelias vierailuaika, ja kosija sai viipyä enintään tunnin, jolloin hän keskusteli kohteliaasti lähinnä äidin kanssa. Jos kosija oli perheelle mieluinen, hänet kutsuttiin teekutsuille ja huviretkille.

Miehen toivottiin ilmaisevan tunteensa valitulleen Valentinuksen päivän kortissa. Vasta kihlauksen jälkeen pari sai pitää toisiaan kädestä ja vaihtaa pieniä suukkoja.