Yksi maailman tunnetuimpiin kuuluvista rakennuksista kohoaa kauniissa eteläenglantilaisessa maisemassa. Miljoonat televisionkatsojat tuntevat sen Downton Abbeynä, mutta linna on oikeasti nimeltään Highclere Castle. Yli 300:n ylellisen huoneen kartano – jossa on muun muassa muinaisen Egyptin aarteiden kokoelma – on jäänne menneen maailman dekadenssista.
Kun Highclere Castlessa tarvittiin jotain, Almina ei epäröinyt pyytää lisää rahaa rikkaalta isältään.
1. Hienosta tittelistä maksettiin
Downton Abbeyn isäntä on Granthamin jaarli Robert Crawley, joka on naimisissa rikkaan amerikkalaisen Coran kanssa. Avioliitto takasi suvun ja kartanon aseman säilymisen, ja rahan vuoksi avioituminen oli 1800-luvun lopulla tavallista Englannin yläluokan lordien keskuudessa.
Tosielämän Downton Abbeyn eli Highclere Castlen Carnarvonin 5. jaarli avioitui 19-vuotiaan Almina Wombwellin kanssa vuonna 1895 turvatakseen kartanon tulevaisuuden. Alminan isä Alfred de Rothschild myönsi tyttärelleen puolen miljoonan punnan myötäjäiset. Se oli valtava summa aikana, jolloin kolmen huoneen asunnon vuokra oli 15 puntaa vuodessa.
Kuten Downton Abbeyssä, yläluokan rahat olivat usein peräisin rikkailta yhdysvaltalaisilta teollisuuspampuilta, jotka ostivat mielellään rahoillaan hienoja titteleitä ja suhteita. Vuosina 1865–1915 jopa 76 amerikkalaista naista avioitui brittiläisen aatelismiehen kanssa. Monet perinteitä vaalivat, snobit britit kuitenkin usein halveksivat rahoillaan pröystäileviä amerikkalaisia ja pitivät näitä yksinkertaisina moukkina.
2. Perijä kuoli Titanicilla
Titanicin haaksirikossa 15. huhtikuuta 1912 kuoli prosentuaalisesti enemmän miehiä kuin naisia.
Downton Abbey -sarjan ensimmäisessä jaksossa Granthamin jaarli saa sähkeitse suru-uutisia: hänen pikkuserkkunsa ja perijänsä on kuollut Titanicin haaksirikossa. Se on katastrofi Crawleyn suvulle, sillä jaarlilla ja kreivittärellä on vain tyttäriä.
Perimysongelmat olivat Englannissa yleisiä, sillä naiset eivät voineet periä aatelisarvoa ja suvun omaisuutta. Omaisuus, jota lordit eivät periaatteessa omistaneet vaan vain hallitsivat, saattoi periytyä vain pojille tai muille miespuolisille sukulaisille. Jos perheessä ei ollut poikia, kuten tv-sarjan Crawleyllä, tai sopivaa miespuolista sukulaista, jonka tytär saattoi naida, se menetti asemansa ja omaisuutensa suvun päämiehen kuollessa. Perimyskäytäntöä muutettiin vasta vuonna 1925.
Se, että Downtonin aiottu perijä kuoli Titanicilla, vaikka hän kuului yläluokkaan, on aivan uskottavaa. Kaksi kolmasosaa ensimmäisen luokan miesmatkustajista kuoli, kun taas ensimmäisen luokan naismatkustajista kuoli vain 2,8 prosenttia.
4. Leskikreivitär joutui muuttamaan
Aatelisnaisten piti pukeutua mustiin vuosia miehensä kuoleman jälkeen.
Downton Abbeyssä katsojien rakastama Granthamin leskikreivitär, Violet Crawley, ei asu enää loisteliaassa kartanossa, joka oli ollut hänen kotinsa 40 vuotta. Tavan mukaan leski, kuten Violet, joutui muuttamaan pois miehensä kuoltua. Linna tai kartano siirtyi sen perijälle ja tämän perheelle, ja talon aiempi haltijatar eli loppuelämänsä toisaalla.
TV-sarjassa Violet Crawley kuvailee happamasti taloaan nimellä ”little cottage” (pikku mökki). Leskikreivittärien uusi koti olikin usein melko vaatimaton, mutta heille suotiin toki sinne muutamia palvelijoita.
Monelle ylellisyyteen tottuneelle leskelle alku uudessa asunnossa, jonne hän yhtäkkiä joutui yksinään surunsa kanssa, oli varmasti ankea, mutta perinnettä ei kyseenalaistettu. Se oli vallitseva käytäntö viktoriaanisella ajalla ja aina 1900-luvun puoliväliin asti. Lisäksi lesken odotettiin pukeutuvan mustaan kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Miehet saivat sen sijaan luopua suruasusta heti, kun heidän puolisonsa oli haudattu.
5. Herrasväki eli joutilasta elämää
Ranskalaisessa bezique-korttipelissä yritetään kerätä erilaisia pisteitä tuovia korttiyhdistelmiä.
Downton Abbeyssä arvonimen uusi perijä, Matthew Crawley, osoittautuu keskiluokkaiseksi asianajajaksi. Hienoissa piireissä ei kuitenkaan ollut sopivaa olla päivätöissä. Herrasväki keskittyi pääosin olemaan mahdollisimman joutilasta, ja runsas palvelusväki huolehti arkitoimista.
Suhteita muihin yläluokan jäseniin pidettiin yllä tee- ja päivälliskutsuilla, joita kartanoissa järjestettiin usein. Niinpä herrasväen ajasta suuri osa kului kutsujen suunnitteluun ja isännöimiseen. Naiset saattoivat välillä järjestää myös suuria hyväntekeväisyystapahtumia.
Miehet aloittivat päivänsä yleensä lukemalla lehden – joka oli silitetty silitysraudalla niin, ettei painomuste tuhrinut käsiä – minkä jälkeen he avasivat postin. Muun luppoaikansa herrasväki kulutti lukemalla kirjoja tai pelaamalla korttipelejä, kuten beziqueta. Kävely kartanon puistossa kuului ohjelmaan, jollei satanut. Liikunnalliseen ohjelmaan kuului naisilla ratsastusta, miehillä esimerkiksi krikettiä, pooloa tai metsästystä.
Erityisiin juhlatilaisuuksiin, kuten häihin, leivottiin koristeellisia kakkuja.
6. Kokki ansaitsi eniten
Downton Abbeyssa talon kokki, rouva Patmore, kuvataan hieman yksinkertaisena mutta topakkana naisena, joka tekee taikoja keittiössä. Talon isäntä arvostaa häntä niin paljon, että maksaa hänen kaihileikkauksensa.
Todellisuudessakin kokki oli kartanossa yhtä tärkeä palveluskunnan jäsen kuin hovimestari ja taloudenhoitaja, sillä talo tunnettiin aterioistaan ja kartanossa tarjotut loistoateriat pönkittivät isäntäväen mainetta. Kokin arvostettua asemaa kuvasti myös se, että hänellä oli usein oma oleskelutila ja hänen palkkansa oli usein parempi kuin hovimestarin. Vuonna 1918 Highcleren puutarhuri ansaitsi 24 puntaa vuodessa ja kartanon kokki ansaitsi palvelusväestä eniten, 150 puntaa vuodessa.
Palkan eteen joutui kyllä uurastamaankin. Joka päivä tarjoiltiin neljä ateriaa – aamiainen, lounas, päivällinen ja illallinen – ja kokin piti pysyä budjetissa. Suurissa taloissa piti usein ruokkia 10–100 vierasta, ja erityistilaisuuksissa vieraita saattoi olla jopa 400.
7. Taloudenhoitaja piti langat käsissään
Jokaisen taloudenhoitajan urasta haaveilevan naisen oli syytä lukea Book of Household Management -niminen taloudenhoito-opas.
Sarjassa kartanon taloudenhoitajan, rouva Hughesin, työ näyttää melko leppoisalta, mutta todellisuudessa taloudenhoitajalla oli kädet täynnä palvelusväen ja talon hovimestarin johtamisessa. Aamu alkoi kello kuusi, ja yöpuulle pääsi vasta noin kello 22.30.
Book of Household Management -nimisen oppaan mukaan taloudenhoitajalta edellytettiin ”rehellisyyttä, ahkeruutta ja valppautta aivan kuin omassa perheessään” ja hänen tuli olla ”jatkuvasti tarkkaavainen ja havaita jokainen palveluskunnan harha-askel” – mieluiten herrasväen huomaamatta. Jopa henkilökunnan kaapit ja laatikot piti tarkistaa, jottei niissä vain säilytetty mitään luvatonta.
Taloudenhoitaja pukeutui mustaan, ja henkilökunnan tuli puhutella häntä rouvaksi, oli hän naimisissa tai ei, sillä ”rouva” huokui enemmän arvostusta kuin ”neiti”. Usein taloudenhoitajat olivat kuitenkin naimattomia ja lapsettomia, sillä omasta perheestä huolehtiminen työn ohessa olisi ollut työnantajan pettämistä.
8. Aristokraatit tasa-arvon puolesta
Suffragetit taistelivat naisten oikeuksien ja etenkin äänioikeuden puolesta.
Sarjassa Crawleyn perheen nuorimmasta tyttärestä, Sybilistä, tulee kiivas tasa-arvon ja naisten äänioikeuden kannattaja. Sellaista ei katsottu hyvällä yläluokan keskuudessa, mutta silti myös moni ylimystönainen liittyi naisen oikeuksien esitaistelijoihin eli suffragetteihin.
Jo vuonna 1871 paikalliset suffragettiyhdistykset alkoivat järjestää mielenosoituksia ja lobbaamaan naisasian puolesta. Vuodesta 1903 liike muuttui militantimmaksi, ja tuhopoltot, nälkälakot ja parlamentin istuntojen häiritseminen tulivat osaksi taistelua.
Vaikka valtaosa suffrageteista tuli keskiluokasta, jotkut aristokraatit, kuten lady Constance Bulwer-Lytton, osallistuivat protestiliikkeen tempauksiin. Bulwer-Lytton joutui neljä kertaa vankilaan, ja kerran vangittuna ollessaan hän raapusti rintaansa hiusneulalla kirjaimen ”V”, joka viittasi sanoihin ”Votes for Women”.
Parlamentti myönsi naisille rajoitetun äänioikeuden vuonna 1918, ja kymmenen vuotta myöhemmin Britanniaan tuli yleinen äänioikeus.
Oscar Wildella (vas.) oli seksisuhde brittiläiseen toimittajaan ja runoilijaan, lordi Alfred Douglasiin (oik.).
9. Häkki heilahti homoseksuaaleille
Downton Abbeyssä lakeija Thomas Barrow yrittää tukahduttaa seksuaaliset mieltymyksensä mutta päätyy kuitenkin suutelemaan miestä. ”Ilmianna hänet ja nauti hänen tuhostaan”, kamarineiti O’Brien neuvoo sukulaispoikaansa, joka on nähnyt suudelman.
Homoseksuaalisuus oli kielletty lailla vuonna 1885, ja siitä saattoi joutua vankilaan. Esimerkiksi miljoonakaupunki Lontoossa toki joissakin kapakoissa katsottiin läpi sormien miesten kohtaamisia ja flirttiä, mutta maaseudulla sellainen oli mahdotonta.
Jotkut yrittivät sopeutua normeihin, mutta esimerkiksi kuuluisa irlantilainen kirjailija Oscar Wilde ei suostunut teeskentelemään – ja joutui maksamaan siitä kovan hinnan. Wilde tuomittiin vuonna 1895 kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Readingin vankilaan homoseksuaalisista teoista eli ”säädyttömyydestä”. Vasta vuonna 1967 Sexual Offences Act -laki salli yksityiset homoseksuaaliset teot yli 21-vuotiaiden miesten välillä. Esimerkiksi hotellissa tapaaminen oli edelleen laitonta.
10. Palvelijan piti olla pitkä ja komea
Miespalvelijoiden piti olla edustavia, sillä he tarjoilivat vieraille kartanon hienoilla päivällisillä.
Taloudenhoitaja Hughesilla ja hovimestari Carsonilla on sarjassa vaikeuksia löytää luotettavaa palvelusväkeä. Oikeastikin palvelijoiden vaihtuvuus oli suurta, sillä heitä irtisanottiin usein esimerkiksi raskauden, kihlauksen tai huonon käytöksen vuoksi. Kartanoissa haettiin jatkuvasti pätevää ja uskollista väkeä, mutta myös ulkonäöllä oli merkitystä.
”Näkikö missään kierosilmäistä palvelijaa? Ei, se oli yhtä harvinaista kuin kiroilu kirkossa. Palvelijan piti olla täydellinen ruumiinrakenteeltaan, luonteeltaan ja käytökseltään”, kirjoitti hovimestari Eric Horne muistelmissaan vuonna 1922.
Nätti naama ei ollut niin tärkeä esimerkiksi keittiöpiialle, joka oli kaiken aikaa alakerrassa, ”downstairs”. Miesten tuli sen sijaan olla kaikin puolin edustavia, sillä he palvelivat herrasväkeä ja tarjoilivat yläkerrassa, ”upstairs”.
Miesten oli vaikea päästä alalle, selitti hovimestari Frederick Gorst: ”Virkapuvut oli tehty pitkille miehille. Pienille, tukeville miehille ei yksinkertaisesti ollut vaatteita.”
11. Lapset oleilivat omissa tiloissaan
Vaikka perhe oli varakas, yläluokan lapset eivät saaneet kovinkaan usein karamelleja tai muita makeita herkkuja.
Downton Abbeyssä herrasväen pienet lapset näkyvät vain muutamassa kohtauksessa, mikä vastaa pitkälle todellisuutta. Yläluokan lapset olivat 1900-luvun alussa suuren osan päivässä erossa vanhemmistaan.
Vanhemmat palkkasivat lastenhoitajia huolehtimaan pienokaisistaan – ja opettamaan näille käytöstapoja, jotta lapset olisivat aikanaan valmiit astumaan seuraelämään. Lapset elivät omissa huoneissaan ja saivat opetusta yksityisopettajalta kartanon pienessä luokkahuoneessa.
Usein tyttäret ja pojat näkivät vanhempiaan vain parin tunnin ajan päivässä, esimerkiksi yhteisellä kävelyllä puistossa tai nukkumaanmenoaikana. Teini-iässä he saivat viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa ja saattoivat esimerkiksi nauttia lounaan äitinsä seurassa, jos tällä ei ollut vieraita.
Lapsille ei suotu paljon herkkuja. Makeisia, tuoreita hedelmiä ja rasvaisia kakkuja sai vain harvoin, sillä niiden uskottiin olevan pahasta lapsen ruuansulatukselle – sekä turmiollista heidän moraalilleen.
Joulupäivänä palvelijat saivat raataa toden teolla, ja siksi he saivat tapaninpäivänä isäntäväeltä lahjan.
12. ”Boxing Day” oli henkilökunnan suuri päivä
Downton Abbeyn joulujaksossa henkilökunta asettuu tapaninpäivänä riviin, ja Granthamin kreivitär Cora Crawley ojentaa jokaiselle yksitellen joululahjan. Tapaninpäivä eli Boxing Day olikin suurissa kartanoissa palvelijoille tärkeä ja odotettu päivä. Silloin he saivat yleensä koko päivän tai osan siitä vapaaksi joulun ajan pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen – esimerkiksi joulupäivänä herrasväelle piti tarjoilla kalkkuna-aterian jälkeen portviiniä pitkälle iltaan.
Kiitokseksi vuoden työpanoksesta herrasväki antoi jokaiselle palvelijalle niin sanotun Christmas Boxin eli ”joululaatikon”, jonka nämä saattoivat viedä kotiin ja jakaa perheensä kanssa vapaapäivänään. Laatikossa oli pieni lahja, kartanon jouluruokien tähteitä ja lisäyllätyksenä ehkä kolikko. Jotkin kartanot antoivat lisäksi pienen lahjan kaikille alueensa kylän köyhille.
Britit kutsuvat tapaninpäivää edelleen nimellä ”Boxing Day” – nimi tulee juuri herrasväen palvelusväelle antamasta Christmas Boxista.
13. Aika ajoi ohi suurista kartanoista
Rothschildin suvun omistama Mentmore Towers oli yksi monista kartanoista, jotka joutuivat sulkemaan ovensa 1900-luvulla.
Robert Crawley on jämähtänyt perinteisiin ja perinteiseen elämäntapaan eikä halua muuttaa mitään Downton Abbeyssä, mutta lopulta hänenkin täytyy tunnustaa, että muutokset ovat välttämättömiä arvonimen ja kartanon säilyttämiseksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurten kartanoiden aika alkoi olla ohi. Verotus söi suuren osa yläluokan tuloista, ja vuokratulojen vähenemisen vuoksi maalaisaatelin oli entistä vaikeampaa pitää yllä ylellistä ja etuoikeutettua elämää, josta se oli saanut nauttia vuosisatoja syntyperänsä ansiosta.
Suuren laman aikaan 1930-luvulla kartanoiden ylläpidosta tuli yksinkertaisesti liian kallista, ja yhä useampi aristokraatti joutui luopumaan tiluksistaan ja omaisuudestaan. 1950-luvulla vauhti kasvoi ja keskimäärin yksi suuri kartano viikossa suljettiin.
Highclere Castlella menee nykyään taloudellisesti hyvin. Sen omistajat vuokraavat sitä häihin ja muihin juhliin, ja Downton Abbeyn ansiosta siellä käy parhaina aikoina 1 400 turistia päivässä.
