Yksi maailman tunnetuimpiin kuuluvista rakennuksista kohoaa kauniissa eteläenglantilaisessa maisemassa. Miljoonat televisionkatsojat tuntevat sen Downton Abbeynä, mutta linna on oikeasti nimeltään Highclere Castle. Yli 300:n ylellisen huoneen kartano – jossa on muun muassa muinaisen Egyptin aarteiden kokoelma – on jäänne menneen maailman dekadenssista.
2. Perijä kuoli Titanicilla
Downton Abbey -sarjan ensimmäisessä jaksossa Granthamin jaarli saa sähkeitse suru-uutisia: hänen pikkuserkkunsa ja perijänsä on kuollut Titanicin haaksirikossa. Se on katastrofi Crawleyn suvulle, sillä jaarlilla ja kreivittärellä on vain tyttäriä.
Perimysongelmat olivat Englannissa yleisiä, sillä naiset eivät voineet periä aatelisarvoa ja suvun omaisuutta. Omaisuus, jota lordit eivät periaatteessa omistaneet vaan vain hallitsivat, saattoi periytyä vain pojille tai muille miespuolisille sukulaisille. Jos perheessä ei ollut poikia, kuten tv-sarjan Crawleyllä, tai sopivaa miespuolista sukulaista, jonka tytär saattoi naida, se menetti asemansa ja omaisuutensa suvun päämiehen kuollessa. Perimyskäytäntöä muutettiin vasta vuonna 1925.
Se, että Downtonin aiottu perijä kuoli Titanicilla, vaikka hän kuului yläluokkaan, on aivan uskottavaa. Kaksi kolmasosaa ensimmäisen luokan miesmatkustajista kuoli, kun taas ensimmäisen luokan naismatkustajista kuoli vain 2,8 prosenttia.
4. Leskikreivitär joutui muuttamaan
Downton Abbeyssä katsojien rakastama Granthamin leskikreivitär, Violet Crawley, ei asu enää loisteliaassa kartanossa, joka oli ollut hänen kotinsa 40 vuotta. Tavan mukaan leski, kuten Violet, joutui muuttamaan pois miehensä kuoltua. Linna tai kartano siirtyi sen perijälle ja tämän perheelle, ja talon aiempi haltijatar eli loppuelämänsä toisaalla.
TV-sarjassa Violet Crawley kuvailee happamasti taloaan nimellä ”little cottage” (pikku mökki). Leskikreivittärien uusi koti olikin usein melko vaatimaton, mutta heille suotiin toki sinne muutamia palvelijoita.
Monelle ylellisyyteen tottuneelle leskelle alku uudessa asunnossa, jonne hän yhtäkkiä joutui yksinään surunsa kanssa, oli varmasti ankea, mutta perinnettä ei kyseenalaistettu. Se oli vallitseva käytäntö viktoriaanisella ajalla ja aina 1900-luvun puoliväliin asti. Lisäksi lesken odotettiin pukeutuvan mustaan kaksi vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Miehet saivat sen sijaan luopua suruasusta heti, kun heidän puolisonsa oli haudattu.
5. Herrasväki eli joutilasta elämää
Downton Abbeyssä arvonimen uusi perijä, Matthew Crawley, osoittautuu keskiluokkaiseksi asianajajaksi. Hienoissa piireissä ei kuitenkaan ollut sopivaa olla päivätöissä. Herrasväki keskittyi pääosin olemaan mahdollisimman joutilasta, ja runsas palvelusväki huolehti arkitoimista.
Suhteita muihin yläluokan jäseniin pidettiin yllä tee- ja päivälliskutsuilla, joita kartanoissa järjestettiin usein. Niinpä herrasväen ajasta suuri osa kului kutsujen suunnitteluun ja isännöimiseen. Naiset saattoivat välillä järjestää myös suuria hyväntekeväisyystapahtumia.
Miehet aloittivat päivänsä yleensä lukemalla lehden – joka oli silitetty silitysraudalla niin, ettei painomuste tuhrinut käsiä – minkä jälkeen he avasivat postin. Muun luppoaikansa herrasväki kulutti lukemalla kirjoja tai pelaamalla korttipelejä, kuten beziqueta. Kävely kartanon puistossa kuului ohjelmaan, jollei satanut. Liikunnalliseen ohjelmaan kuului naisilla ratsastusta, miehillä esimerkiksi krikettiä, pooloa tai metsästystä.
7. Taloudenhoitaja piti langat käsissään
Sarjassa kartanon taloudenhoitajan, rouva Hughesin, työ näyttää melko leppoisalta, mutta todellisuudessa taloudenhoitajalla oli kädet täynnä palvelusväen ja talon hovimestarin johtamisessa. Aamu alkoi kello kuusi, ja yöpuulle pääsi vasta noin kello 22.30.
Book of Household Management -nimisen oppaan mukaan taloudenhoitajalta edellytettiin ”rehellisyyttä, ahkeruutta ja valppautta aivan kuin omassa perheessään” ja hänen tuli olla ”jatkuvasti tarkkaavainen ja havaita jokainen palveluskunnan harha-askel” – mieluiten herrasväen huomaamatta. Jopa henkilökunnan kaapit ja laatikot piti tarkistaa, jottei niissä vain säilytetty mitään luvatonta.
Taloudenhoitaja pukeutui mustaan, ja henkilökunnan tuli puhutella häntä rouvaksi, oli hän naimisissa tai ei, sillä ”rouva” huokui enemmän arvostusta kuin ”neiti”. Usein taloudenhoitajat olivat kuitenkin naimattomia ja lapsettomia, sillä omasta perheestä huolehtiminen työn ohessa olisi ollut työnantajan pettämistä.
8. Aristokraatit tasa-arvon puolesta
Sarjassa Crawleyn perheen nuorimmasta tyttärestä, Sybilistä, tulee kiivas tasa-arvon ja naisten äänioikeuden kannattaja. Sellaista ei katsottu hyvällä yläluokan keskuudessa, mutta silti myös moni ylimystönainen liittyi naisen oikeuksien esitaistelijoihin eli suffragetteihin.
Jo vuonna 1871 paikalliset suffragettiyhdistykset alkoivat järjestää mielenosoituksia ja lobbaamaan naisasian puolesta. Vuodesta 1903 liike muuttui militantimmaksi, ja tuhopoltot, nälkälakot ja parlamentin istuntojen häiritseminen tulivat osaksi taistelua.
Vaikka valtaosa suffrageteista tuli keskiluokasta, jotkut aristokraatit, kuten lady Constance Bulwer-Lytton, osallistuivat protestiliikkeen tempauksiin. Bulwer-Lytton joutui neljä kertaa vankilaan, ja kerran vangittuna ollessaan hän raapusti rintaansa hiusneulalla kirjaimen ”V”, joka viittasi sanoihin ”Votes for Women”.
Parlamentti myönsi naisille rajoitetun äänioikeuden vuonna 1918, ja kymmenen vuotta myöhemmin Britanniaan tuli yleinen äänioikeus.
10. Palvelijan piti olla pitkä ja komea
Taloudenhoitaja Hughesilla ja hovimestari Carsonilla on sarjassa vaikeuksia löytää luotettavaa palvelusväkeä. Oikeastikin palvelijoiden vaihtuvuus oli suurta, sillä heitä irtisanottiin usein esimerkiksi raskauden, kihlauksen tai huonon käytöksen vuoksi. Kartanoissa haettiin jatkuvasti pätevää ja uskollista väkeä, mutta myös ulkonäöllä oli merkitystä.
”Näkikö missään kierosilmäistä palvelijaa? Ei, se oli yhtä harvinaista kuin kiroilu kirkossa. Palvelijan piti olla täydellinen ruumiinrakenteeltaan, luonteeltaan ja käytökseltään”, kirjoitti hovimestari Eric Horne muistelmissaan vuonna 1922.
Nätti naama ei ollut niin tärkeä esimerkiksi keittiöpiialle, joka oli kaiken aikaa alakerrassa, ”downstairs”. Miesten tuli sen sijaan olla kaikin puolin edustavia, sillä he palvelivat herrasväkeä ja tarjoilivat yläkerrassa, ”upstairs”.
Miesten oli vaikea päästä alalle, selitti hovimestari Frederick Gorst: ”Virkapuvut oli tehty pitkille miehille. Pienille, tukeville miehille ei yksinkertaisesti ollut vaatteita.”
11. Lapset oleilivat omissa tiloissaan
Downton Abbeyssä herrasväen pienet lapset näkyvät vain muutamassa kohtauksessa, mikä vastaa pitkälle todellisuutta. Yläluokan lapset olivat 1900-luvun alussa suuren osan päivässä erossa vanhemmistaan.
Vanhemmat palkkasivat lastenhoitajia huolehtimaan pienokaisistaan – ja opettamaan näille käytöstapoja, jotta lapset olisivat aikanaan valmiit astumaan seuraelämään. Lapset elivät omissa huoneissaan ja saivat opetusta yksityisopettajalta kartanon pienessä luokkahuoneessa.
Usein tyttäret ja pojat näkivät vanhempiaan vain parin tunnin ajan päivässä, esimerkiksi yhteisellä kävelyllä puistossa tai nukkumaanmenoaikana. Teini-iässä he saivat viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa ja saattoivat esimerkiksi nauttia lounaan äitinsä seurassa, jos tällä ei ollut vieraita.
Lapsille ei suotu paljon herkkuja. Makeisia, tuoreita hedelmiä ja rasvaisia kakkuja sai vain harvoin, sillä niiden uskottiin olevan pahasta lapsen ruuansulatukselle – sekä turmiollista heidän moraalilleen.
13. Aika ajoi ohi suurista kartanoista
Robert Crawley on jämähtänyt perinteisiin ja perinteiseen elämäntapaan eikä halua muuttaa mitään Downton Abbeyssä, mutta lopulta hänenkin täytyy tunnustaa, että muutokset ovat välttämättömiä arvonimen ja kartanon säilyttämiseksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurten kartanoiden aika alkoi olla ohi. Verotus söi suuren osa yläluokan tuloista, ja vuokratulojen vähenemisen vuoksi maalaisaatelin oli entistä vaikeampaa pitää yllä ylellistä ja etuoikeutettua elämää, josta se oli saanut nauttia vuosisatoja syntyperänsä ansiosta.
Suuren laman aikaan 1930-luvulla kartanoiden ylläpidosta tuli yksinkertaisesti liian kallista, ja yhä useampi aristokraatti joutui luopumaan tiluksistaan ja omaisuudestaan. 1950-luvulla vauhti kasvoi ja keskimäärin yksi suuri kartano viikossa suljettiin.
Highclere Castlella menee nykyään taloudellisesti hyvin. Sen omistajat vuokraavat sitä häihin ja muihin juhliin, ja Downton Abbeyn ansiosta siellä käy parhaina aikoina 1 400 turistia päivässä.