Tiukat kapalot parantavat ryhtiä
Vauvoja on kapaloitu vuosituhansia, jotta ne pysyisivät lämpiminä ja rauhallisina. Joskus kapalot on kääritty niin tiukkaan, että se on vaikuttanut raajojen kasvuun.
1500-luvulla vauvat kapaloitiin kuukauden ikäiseksi kaulaan asti ja sen jälkeen kainaloihin asti.
Kapaloita on käytetty jo ainakin 4000-luvulla eaa. Kuuluisin maininta kapaloiden käytöstä on Raamatussa Luukkaan evankeliumissa, jossa kerrotaan Marian kapaloineen Jeesus-lapsen ja panneen hänet seimeen.
Paimentolaiset ovat kapaloineet vauvansa, jotta niitä on ollut helppo kuljettaa mukana, ja länsimaissa tiukkaa kapalointia on aikoinaan perusteltu sillä, että se pitää vauvan lämpimänä ja varmistaa vauvan kasvavan hyväryhtiseksi.
1500-luvulla sveitsiliänen kirurgi Felix Würtz havaitsi, että liian tiukka kapalointi painoi jalkoja ja saattoi johtaa niiden virheasentoihin, ja 1700-luvulla muun muassa filosofi Jean-Jacques Rousseau arvosteli kapaloiden käyttöä. Vuonna 1762 hän kirjoitti:
”Maissa, joissa kapalointi on yleistä, vilisee kyttyräselkiä ja rampoja, joiden raajat ovat surkastuneet.”
Vauvojen kääriminen tiukkiin kapaloihin vähentyi, mutta hellävaraisessa muodossaan kapalointi on yhä yleistä monissa maissa. Viime aikoina kapalointi on tullut jälleen muotiin myös länsimaissa osana niin sanottua pehmeää lastenhoitoa.