Suolistoloiset heikensivät kristinuskon esitaistelijoita
Kyprokselta löydetty 800 vuotta vanha uloste todistaa, että ristiritareita piinasivat suolistoloiset, jotka saattoivat pahimmillaan olla hengenvaarallisia.
Saranta Kolonesin linnan omisti Guy de Lusignan, joka jäi vuonna 1187 sulttaani Saladinin vangiksi Hattinin taistelussa.
Ritareiden ulostetta tutkittiin
Ristiritarit ovat yhä edelleen kiinnostava tutkimuskohde. Cambridgen yliopiston tutkija Piers D. Mitchell on perehtynyt Kyproksella eläneiden ritareiden sisäloistilanteeseen. Hän tutki asiaa ulosteista, jotka kerättiin Saranta Kolonesin linnasta. Vuodesta 1192 linna toimi ranskalaisen ristiritarin Guy de Lusignanin joukkojen tukikohtana.
Loistutkija Mitchell tutki työtovereineen 800 vuotta vanhaa ulostetta mikroskoopilla ja löysi siitä suuria määriä muun muassa piiskamatojen ja suolinkaisten munia. Mitchellin mukaan ne eivät ole vaarallisia pieninä määrinä, mutta suuret määrät voivat olla hengenvaarallisia.
Heikentyneet ritarit kuolivat sisäloisiin
Esimerkiksi piiritysten ja sotaretkien aikana, kun ruokaa oli tarjolla vähän, runsaista loisista kärsineet ritarit saattoivat kuolla aliravitsemukseen, kun suolistoloiset vievät oman osansa ennestäänkin niukasta ravinnosta. Loiset levisivät helposti, sillä ritareiden elinolot olivat epähygieeniset ja likaisilla käsillä käsiteltiin usein elintarvikkeita.
Mitchellin mukaan aatelisilla ja papistolla oli ristiretkien aikana yhtä suuri riski kuolla aliravitsemukseen ja sairauksiin kuin menettää henkensä taisteluissa. Köyhillä jalkaväensotilailla riski oli vieläkin suurempi.