Seksileluja käytettiin jo kivikaudella

Arkeologit löysivät vuonna 2005 Etelä-Saksassa Schelklingenin kaupungin lähellä sijaitsevasta luolasta jotakin erikoista. 28 000 vuotta vanhassa tuhkakerroksessa oli kivisiä esineen kappaleita, ja kun arkeologit sitten kokosivat esineen, kaivauksen johtaja Nicholas Conard ilmoitti, että kyseessä on mahdollisesti esihistoriallinen seksiväline.

Jos teoria pitää paikkansa, kyseessä on historian varhaisin tunnettu seksilelu, kivestä tehty dildo. Löytöluolan mukaan nimetty niin sanottu Hohle Felsin dildo on 12 senttiä pitkä, ja tutkijat kuvailivat sen olevan ”erityisellä huolella hiottu”.

Vaikka esinettä pidetään nykyään yleisesti historian vanhimpana dildona, arkeologien mukaan sitä on myös voitu käyttää piin työstämiseen. Esihistorialliset ihmiset pystyivät muotoilemaan monikäyttöistä piitä hienommin ja tarkemmin lyömällä sitä hiotulla työkalulla kuin käyttämällä työhön tavallista käsittelemätöntä kiveä.

Antiikin kreikkalaiset olivat avoimen kiinnostuneita seksistä. Siihen viittaavat löydetyt eroottiset patsaat, freskot ja etenkin sadat kreikkalaiset näytelmät ja kirjoitukset, joissa käsitellään muun muassa homoseksuaalisuuteen ja insestiin liittyviä sääntöjä ja annetaan vinkkejä suuseksiin ja raskauden ehkäisyyn.

Esimerkiksi kreikkalainen filosofi Aristoteles kirjoittaa teoksessaan ”Eläinoppi”, että raskautta voi ehkäistä voitelemalla emättimen oliiviöljyllä. Kreikkalaiset pitivätkin helposti saatavaa oliiviöljyä yleisaineena, jota käytettiin myös esimerkiksi liukuvoiteena.

Näytelmässään Lysistrate Aristoteles kuvailee, miten naispäähenkilö lainaa ystävältään dildoa ja voitelee sen oliiviöljyllä. Antiikin teksteistä tiedetään myös, että öljyä voitiin käyttää liukuvoiteena vanhemman ja nuoremman miehen välisessä seksissä, joka oli yleistä antiikin Kreikassa.

Roomalainen historioitsija Plinius vanhempi käsitteli kirjoituksissaan myös potenssiongelmia ja haluttomuutta. Miehille hän suositteli potenssilääkkeeksi esimerkiksi korppikotkan keuhkojen oikeaa puolta.

Naisten halujen nostattajana toimi hänen mukaansa puolestaan villakangas, johon oli pirskoteltu lepakonverta ja jonka nainen asetti päänsä alle aktin ajaksi. Plinius väitti sen lisäävän naisen seksuaalista halua huomattavasti ja johtavan suoranaiseen ilotulitukseen lemmenvuoteessa.

Jollei noista keinoista ollut apua, Plinius kehotti seuraavaksi kokeilemaan amuletteja tai maagisia kiviä.

Muinaisessa Roomassa oltiin seksin suhteen melko vapaamielisiä, ja arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt muun muassa seinämaalauksia, jotka opastivat etsijän paikallisiin bordelleihin. Kaivauksissa on paljastunut myös nykypornoon verrattavissa olevia maalauksia, joissa kuvataan peittelemättä sukupuoliakteja niin naisten ja miesten kuin samaa sukupuolta olevien kesken.

Lähes tuhat vuotta vanhoissa kiinalaisissa Jin-dynastian aikaisissa teksteissä kerrotaan, että aatelismiehille valmistettiin penisrenkaita joustavista vuohen silmäluomista. Luomet irrotettiin renkaana silmäripsineen päivineen ja rengas asetettiin penikseen ennen yhdyntää. Jäykkien silmäripsien kerrottiin kirjoitusten mukaan lisäävän naisen nautintoa yhdynnässä.

Seksivälineitä kehiteltiin seuraavan kolmensadan vuoden aikana, mistä kertovat myöhemmältä Ming-dynastian kaudelta löydetyt hyvin säilyneet jadesta ja meripihkasta valmistetut penisrenkaat. Vauraat kiinalaiset valmistuttivat mittojensa mukaan penisrenkaita, joiden pintaan oli kaiverrettu naisen orgasmia edistäviä kuvioita.

Myös Ming-keisarit harrastivat penisrenkaita ja muita seksivälineitä. Kirjoituksissa mainitaan myös varsin erikoinen keino: palvelija lypsi ”linnulta spermaa”, joka pantiin pieneen kultaiseen kuulaan. Kuula, jonka kokoa ei tiedetä, työnnettiin sitten keisarin penikseen lisänautintoa antamaan.

Ennen Johann Gutenbergin noin vuonna 1450 kehittämää kirjapainoa munkit kopioivat kirjoja käsin. Niiden perusteella jopa hurskailla kirkonmiehillä oli seksifantasioita.

Munkit piirtelivät kirjojen sivuille muun muassa alastomia ihmisiä ja sukupuolielimiä. Esimerkiksi ranskalaisessa Roman de la Rose -käsikirjoituksessa on piirroksia alastomista miehistä sekä peniksiä puiden ja pensaiden oksilta kuin hedelmiä poimivista naisista.

Myös tieteellisissä teoksissa, virsikirjoissa ja jopa hienoissa Raamatuissa on runsain mitoin penispiirroksia.

Historioitsijat voivat vain arvailla piirrosten tarkoitusta, mutta todennäköisesti munkit ovat raapustelleet kuvia pitkästymistään ja ehkä jonkinlaisena pienenä protestina katolisen kirkon siveyssääntöjä vastaan.

Yhdysvaltalainen lääkäri George Taylor keksi vuonna 1869 ensimmäisen värisevän hieromasauvan.

Höyrykäyttöisestä vekottimesta lähti kova ääni, mutta siitä tuli silti erittäin suosittu etenkin Yhdysvalloissa ja viktoriaanisen ajan Englannissa. Lääkärit olivat tuolloin pitkään yrittäneet löytää parannus- ja hoitokeinoa ”naisten hysteriaan”, ja siihen asti keinovalikoimaan olivat kuuluneet lähinnä korvapuustit tai valelu kylmällä vedellä tunteenpurkausten viilentämiseksi.

Taylorin keksintö osoittautui oivaksi hysterian hillitsijäksi. Taylorin mukaan naisen mieli rauhoittui huomattavasti, kun hänen klitoristaan hierottiin tärisevällä sauvalla.

Hieromasauvoista tuli nopeasti valtavan suosittuja tuon ajan naisten keskuudessa, ja jopa aviomiehet arvostivat niitä niiden naisten räiskyvää temperamenttia hillitsevän vaikutuksen vuoksi.

Ranskalaiset merimiehet kuvailivat jo 1600-luvulla ystävätärtä, jota he kuljettivat mukanaan laivamatkoilla ja jota kutsuttiin nimellä ”dame de voyage” eli ”matkanainen”. Kyseessä oli erikokoisista täytetyistä säkeistä rakenneltu seksinukke, joka ei ihan vastannut naisen vartaloa mutta toi ehkä lohtua ja helpotusta pitkillä merimatkoilla.

Modernit seksinuket keksittiin vasta noin 300 vuotta myöhemmin vulkanoidun kumin kehityksen myötä. Ensimmäisenä sellaisen mainitsee saksalainen alkemisti René Schwaeblé. Hän kertoo kirjassaan tavanneensa Pariisissa salaperäisen ”Tohtori P:n”, joka valmisti ”puhallettavia nukkeja herrasmiehille, joilla on hyvä maku”.

Tohtori P:ltä sai tilata räätälöityjä seksinukkeja, jotka muistuttivat ”ketä tahansa henkilöä, elävää tai kuollutta” tilaajan toiveiden mukaan.