Rohkeat ihmistykinkuulat kiisivät halki ilman
1800-luvun lopun sirkusyleisö rakasti ohjelmanumeroita, joissa nuoria tyttöjä ammuttiin tykinputkesta. Esitys oli kuitenkin yhtä vaarallinen kuin miltä se näytti. Ihmistykinkuula saattoi lentää turvaverkon ohi kohtalokkain seurauksin.

Egle Zacchini laukaisuvalmiina. Suvusta on tullut monia ihmistykinkuulia.
Joka ilta Lontoon Royal Aquarium-teatterin sirkusnäytäntöjen yleisö sai todistaa niin spektaakkelimaista ja henkeäsalpaavan vaarallista esitystä, että sisäministeri oli julkistanut siitä varoituksen.
Viranomaisten huoli sirkustaiteilijoiden ja yleisön terveydestä oli hyvää mainosta esitykselle.
Kansaa virtasi teatteriin huhtikuussa 1877 pidetystä ensi-illasta lähtien, ja katsomo oli tupaten täynnä päivän kahdessa näytöksessä kello 17.30 ja kello 22.30.
Ohjelmassa oli myös joukko perinteisiä sirkusesityksiä, mutta uusi ohjelmanumero, jonka esitti nuori naistaiteilija, oli erityisen odotettu.
Korkealla katsojien pään päällä roikkui musta tykinputki köysien ja vaijereiden varassa. Madame Zazel astui esiin rummunpäristyksen säestämänä ihonmyötäiseen asuun ja pitkävartisiin saappaisiin pukeutuneena.
Hän nousi ketterästi tykin luo ja tasapainoili sen suulla. Koko rakennelma huojui uhkaavasti ripustuksissaan, kun Madame Zazel kipusi tykinputken sisään.
Tässä vaiheessa yleisön joukosta kuului yleensä pelokkaita huudahduksia. Hetken päästä koko katsomo kohahti, kun tykki laukesi paukahduksen säestämänä ja sinkosi Zazelin 30 metriä halki ilman.
Ohjelmanumero oli lyhyt mutta mieleenpainuva. Yleisö odotti ilmalennon päättyvän ikävästi, mutta kaikkien helpotukseksi Madame Zazel putosi turvallisesti verkkoon.
Yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin, jotka eivät ottaneet millään loppuakseen.