Uudessa kalenterissa oli outoja päivämääriä, kuten ”16. kukkakuuta toisena vapauden vuotena”. Ranskalaisilla riitti päänvaivaa heidän yrittäessään opetella uusia kuukausia, kuten floréal (”kukkakuu”) ja fructidor (”hedelmäkuu”).
Ranskan vallankumouksen jälkeinen kalenteri oli vaikea omaksua siksikin, että uudet kuukaudet myös alkoivat eri aikoihin kuin entiset. Esimerkiksi ventôse (”tuulikuu”) alkoi noin 20. helmikuuta.
Lakiasäätävä kansalliskokous – jota johtivat mm. ekstremistit Maximilien Robespierre ja Jean-Paul Marat – halusi poistaa kaikki viittaukset uskontoon.
Vanhastaan kaikki päivät oli nimetty pyhimysten tai Raamatun tapahtumien mukaan, kuten 8. joulukuuta, joka oli Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä. Nyt moinen katolinen hölynpöly piti korvata valistusajan tietämyksellä.
Ranskan huippuyliopiston École normale supérieuren oven yläpuolella kerrotaan, että se on perustettu 9. päivä brumairea (”sumukuuta”) vuonna III (vallankumouksen jälkeen).
Desimaaliajassa oli vähemmän vapaata
Lakiasäätävä kansalliskokous otti vuonna 1793 käyttöön kymmenellä jaollisen ”desimaaliajan”. Vuorokauden 24 tuntia vaihtuivat 10 tunniksi, jotka olivat entisiä pidempiä, koska ne koostuivat kukin 100 minuutista ja nämä puolestaan kukin 100 sekunnista.
Viikossa oli 10 päivää nimeltään ensimmäinen päivä, toinen päivä jne., ja kaikki kuukaudet olivat 30 päivän mittaisia.
Ranskalaiset raivostuivat, koska nyt vapaata olikin enää vain joka 10. päivä ja koska uusien kuukausien ja uuden aikajärjestelmän omaksuminen oli hankalaa.
Vallankumousjohtajien olikin keksittävä uusia vapaapäiviä sekä tyynnyttääkseen kansaa että sovittaakseen kalenterinsa yhteen 365,25 vuorokautta kestävän aurinkovuoden kanssa.
Napoleon kumosi vallankumouskalenterin toisena keisarivuotenaan vuonna 1805.