Roomalaisen kalenterin mukaan vuosi 2015 on itse asiassa 2767. Toisaalta mayat olisivat pitäneet vuotta 2015 "uuden pitkän ajanlaskun toisena vuotena", ja Ranskan vallankumouksen kansalliskokoukselle vuosi olisi ollut 223.
Ihmiskunta on luonut pitkin historiaansa kalentereita moniin eri tarkoituksiin. Kreikkalaisille kyse oli ajan seuraamisesta, ja he tekivät sen olympialaisten avulla. Stalin puolestaan halusi optimoida tehtaiden tuotannon ja varmisti, että viikossa oli vain viisi päivää.
Kalenterista tuli myös keino rikkoa vanha järjestelmä. Juuri se oli Ranskan vallankumouskalenterin tarkoitus, kun sunnuntai ja siten kristilliset messut poistettiin kalenterista.
Saat nyt yleiskuvan ihmiskunnan monista eri aikakausista ja kalentereista historian kuluessa – ja ehkä pääset perille karkausvuosistakin.
Olympiadikalenteri
Aika kilpailla
Muinaisessa Kreikassa jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma kalenterinsa, eikä vuosi vaihtunut joka puolella samaan aikaan. Kreikkalaisilla oli siksi vaikeuksia järjestää valtioiden välisiä tapaamisia.
Ratkaisu löytyi yhteisestä urheilutapahtumasta, olympialaisista. Ne järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 776 eaa. ja sen jälkeen neljän vuoden välein. Jaksoa kutsuttiin olympiadiksi.
Olympialaiset jaksottivat aikaa Kreikassa.
Buddhalainen kalenteri
Vuosi 0 kummittelee
Buddhalaisessa ajanlaskussa vuosi 0 alkaa Buddhan kuolemasta.
Thaimaan, Laosin ja Kambodžan buddhalaiset eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä ajanlaskusta esimerkiksi Intiassa ja Sri Lankassa elävien uskonveljiensä kanssa: buddhalaisen kalenterin vuosi 0 voi siis vastata länsimaalaisessa gregoriaanisessa kalenterissa joko vuotta 544 eaa. tai vuotta 480 eaa.
Länsimaissa ei käytetä vuotta 0.
Juliaaninen kalenteri
445 päivän outo vuosi
Julius Caesar halusi roomalaisten kalenterin noudattavan vuodenaikoja ja lisäsi siksi yhteen vuoteen 67 päivää. Vuosi 46 eaa. olikin historian pisin.
Roomalaisten ajanlasku noudatti alun perin Kuun vaiheita. Kuukalenterissa on vain 354 päivää, kun aurinkokalenterissa niitä on 365, joten vuodenajat siirtyivät jatkuvasti kalenteriin nähden.
Kivi on osa suurta roomalaista kalenteria 200-luvulta.
Rooman diktaattoriksi valittu Julius Caesar päätti vuonna 46 eaa. siirtää Rooman uskonnolliset juhlat vuodenaikoihin nähden oikeille paikoilleen.
Diktaattorin neuvonantaja Sosigenes Aleksandrialainen laski vuoden pituudeksi 365,25 vuorokautta. Joka neljäs vuosi helmikuuhun lisättiin karkauspäivä, mutta sekään ei saanut kalenteria pysymään aurinkovuoden tasalla.
Caesar lisäsi 23 päivää vuoden 46 eaa. helmikuun loppuun ja 44 päivää marraskuun ja joulukuun vaihteeseen. Näin vuosi piteni 67 päivää.
Muutos merkitsi, että vuodesta 46 eaa. tuli 445-päiväisenä maailmanhistorian pisin.
Caesar yritti saada ihmiset kannattamaan muutosta kutsumalla vuotta nimellä Ultimus Annus Confusionis eli viimeinen sekaannuksen vuosi. Roomalaiset nimittivät sitä silti Annus confusionisiksi, sekaannuksen vuodeksi.
Caesarin mukaan nimetty juliaaninen kalenteri otettiin käyttöön 1.1.45 eaa.
Mayojen kalenteri
Mayat kiersivät kehää
Mayojen korkeakulttuurissa ajanlaskua hallittiin peräti neljän erilaisen kalenterin avulla. Yksi niistä ylsi meidän päiviimme asti.
Haab-kalenterissa oli 18 kalia, joilla oli omat nimet ja symbolit, ja viisi ylimääräistä päivää.
Mesoamerikkalaisella mayakansalla oli syklinen aikakäsitys, eli he uskoivat elämän ja maailman kiertävän päättymätöntä kehää. Kun kalenteri loppui, se aloitettiin alusta.
Mayoilla oli käytössä neljä erilaista kalenteria. Auringon, Kuun ja planeettojen asemien uskottiin olevan tärkeitä ja niitä tarkkailtiin. Esimerkiksi sotavangit pidettiin hengissä jopa 12 vuotta, jotta heidät voitiin uhrata jumalille Venus-planeetan ollessa sopivassa asemassa.
Eri kalentereilla oli erilaiset käyttötarkoitukset. Aurinkokalenteria käyttivät kaikki, viljelykalenteria tarvitsivat maanviljelijät, ja salainen kalenteri oli vain pappien käyttöön. Pitkälaskun avulla suunniteltiin ja ennustettiin tulevaa.
Gregoriaaninen kalenteri
Paavi poisti kymmenen päivää
Ajanlaskumme alun jälkeisinä vuosisatoina kirkko havaitsi, että kirkolliset juhlapäivät alkoivat siirtyä vuodenaikoihin nähden. Esimerkiksi pääsiäistä vietettiin yhä aikaisemmin keväällä. Juliaanisessa kalenterissa vuosi oli
pyöristetty 365,25 päiväksi, ja puuttuvien desimaalien vuoksi eroa aurinkovuoteen oli pian kymmenen vuorokautta.
Paavi Gregorius XIII päättikin vuonna 1582 hypätä lokakuun 4. päivästä suoraan lokakuun 15. päivään. Väliyötä kutsuttiin ”pitkäksi yöksi”. Espanjalaisen pyhimyksen Theresa Avilalaisen kerrotaan kuolleen sen aikana, ja hänen kuolinpäivämäärästään kiistellään siksi yhä.
Ranskan vallankumouskalenteri
Kumoukselliset poistivat sunnuntait
Ranskan vallankumouksen aikana kansalliskokous päätti vuonna 1793 korvata seitsenpäiväisen viikon kymmenpäiväisellä viikolla.
Hankkeen ideoijan, matemaatikko Gilbert Rommen, päätarkoitus oli poistaa kalenterista sunnuntai eli kristillinen pyhäpäivä, jolloin väki kävi messussa. Sen sijaan viikko päättyi décadiksi kutsuttuun lepopäivään.
Décadina kaikkien piti pitää vapaata ja kokoontua ylistämään isänmaata ja vallankumousta. Vanhaa ajanlaskua ei saanut käyttää.
Tasavaltalaiskalenterista luovuttiin 12 vuoden kuluttua. Sen jälkeen se oli kuitenkin käytössä 18 päivän ajan vuonna 1871 niin sanotun Pariisin kommuunin aikana.
Vallankumouskalenterista ei pidetty, koska siinä oli vapaapäivä aina joka 10. päivä eikä seitsemäs, kuten ennen.
Päivät numeroitiin
Viikonpäivät olivat primidi, (ensimmäinen päivä), duodi (toinen päivä) jne. Kuvassa oikealla ovat vanhat nimitykset, lundi (maanantai) jne.
Kuukaudetkin uusiksi
Kuukausien määrä säilyi, mutta niiden jako muuttui ja ne saivat uudet nimet. Esimerkiksi huhtikuun lopulla alkoi floréal (latinan sanasta flos, kukka). Marraskuussa
alkoi frimaire (ranskan sanasta frimas, pakkanen).
Stalinin neuvostokalenteri
Stalinin koneet eivät pysähtyneet ikinä
Sunnuntaista vapaapäivänä luovuttiin uskonnon kitkemiseksi kansasta.
Vuonna 1929 Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin otti käyttöön järjestelmän, jonka oli määrä kasvattaa tehtaiden tuottavuutta. Hän hylkäsi seitsenpäiväisen viikon, jossa sunnuntai oli vapaapäivä, ja korvasi sen viisipäiväisellä työviikolla, jossa vapaapäivän paikka vaihteli.
Työntekijät jaettiin viiteen ryhmään, joista kullakin oli oma vapaapäivänsä. Näin 80 prosenttia työvoimasta oli aina käytössä. Perheessä kaikilla saattoi olla vapaata eri päivänä.
Vapaapäivät merkittiin värikoodeilla
Kaikilla oli vapaata joka viides päivä mutta ei samana päivänä. Esimerkiksi ”keltaisella” työntekijällä oli vuonna 1930 vapaata 1. viikon perjantaina.