Jumalten ja ihmisten pilkkaa. Näin kreikkalais-roomalainen filosofi Dion Khrysostomos luonnehti prostituutiota 100-luvulla jaa.:
”Bordellien pitäjät houkuttelevat ihmiset yhdyntään, josta puuttuu täysin Afroditen lumo. Se on vain himon tyydyttämistä vailla rakkautta ja pelkästään voiton nimissä!”
Filosofin mukaan ainoa ratkaisu ongelmaan oli kieltää prostituutio tyystin, mutta jos hän kuvitteli saavansa kannatusta ehdotukselleen, hän erehtyi pahasti.
Roomalaisten lähteiden mukaan Roomassa oli ainakin 32 000 prostituoitua niihin aikoihin, kun filosofi kirjoitti julistuksensa.
Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että Pompejin rannikkokaupungissa, jossa varakkaat roomalaiset viettivät kesää ennen kuin kaupunki vuonna 79 tuhoutui, oli jopa 35 bordellia – vaikka siellä oli vain hieman yli kymmenentuhatta asukasta.
Pompejista löydetyt riettaat freskot kertovat laajalle levinneestä prostituutiosta Rooman valtakunnassa.
Muinaisina aikoina prostituoituja oli kaikkialla – Mesopotamian muinaiskaupungeista Ateenan vilkkaisiin satamakapakoihin ja pikkukaupunkien nuhjuisista bordelleista Rooman Colosseumin holvikaarien alle. Seksiä myytiin jopa hautausmailla kaupunkien muurien ulkopuolella.
Valtaosa prostituoiduista myi itseään pakon edessä ja eli kurjuudessa yhteiskunnan pohjalla.
Oli kuitenkin myös niitä, jotka rikkoivat yhteiskunnan ahtaita rajoja oveluudellaan ja viisaudellaan ja nousivat vallan ytimeen.
Maailman vanhin ammatti?
Prostituutiota kutsutaan usein maailman vanhimmaksi ammatiksi. Ilmaisu on peräisin Rudyard Kiplingiltä, joka aloitti vuonna 1888 tarinansa intialaisesta prostituoidusta lauseella: ”Lalun on maailman vanhimman ammatin harjoittaja.”
Vaikka prostituutio on ikivanha ammatti, se ei todennäköisesti silti ole vanhempaa perua kuin esimerkiksi maanviljelijän ammatti. Vanhin viittaus kaupalliseen prostituutioon, joka ei liittynyt uskonnollisiin rituaaleihin, on peräisin Mesopotamiasta noin vuodelta 2400 eaa.
Nuolenpääkirjoituksella kirjoitetussa ammattien luettelossa mainitaan kar-kid, jonka tutkijat uskovat tarkoittavan naispuolista prostituoitua. Samasta luettelosta löytyy myös miesprostituoitua tarkoittava sana kur-garru.
Nuolenpäätekstien mukaan prostituoidut toimivat kaupunkien kapakoissa ja niiden liepeillä.
Ammatti syntyikin luultavasti Mesopotamiassa samoihin aikoihin yleistyneen avioliittoinstituution myötä.
”Hunnutettujen porttojen ja orjatyttöjen on riisuttava vaatteensa, minkä jälkeen heille annetaan 50 kepiniskua ja heidän päälleen kaadetaan pikeä.” Assyrialainen lakiteksti noin vuodelta 1075 eaa.
Avioliittojen avulla mahtisuvut solmivat strategisia liittoja ja varmistivat, että perilliset olivat ”laillisia”. Käytännössä avioliitto teki vaimosta aviomiehensä omaisuutta, ja ankarat lait varmistivat, että avioliittosopimusta noudatettiin.
Assyrialaisessa Assura-lakitekstissä noin vuodelta 1075 eaa. määrättiin muun muassa, että jos aviomies sai vaimonsa kiinni toisen miehen kanssa, molempia rangaistiin kuolemalla.
Sama laki vaati kunniallisia naimattomia naisia peittämään päänsä hunnulla kodin ulkopuolella. Huntu oli merkki käyttäjän korkeasta asemasta, ja siksi sen käyttö oli prostituoiduilta kielletty. Lain rikkojia rangaistiin ankarasti:
”Hunnutettujen porttojen ja orjatyttöjen on riisuttava vaatteensa, minkä jälkeen heille annetaan 50 kepiniskua ja heidän päälleen kaadetaan pikeä.”
Kunnialliset naiset ja portot oli pystyttävä erottamaan helposti toisistaan.
Mesopotamiasta avioliiton käsite levisi muun muassa antiikin Kreikkaan ja Italiaan – ja prostituutio sen mukana.
Ateenan prostituoidut maksoivat veroa
800-luvulla eaa. alkanut Kreikan kaupunkivaltioiden kukoistuskausi johti nopeaan väestönkasvuun ja tarpeeseen säännellä kansalaisten sukupuolielämää.
Ateenan kaupunkivaltion ensimmäinen lainsäätäjä Drakon laati vuoden 621 eaa. tienoilla useita ankaria lakeja, jotka rajoittivat yläluokkien mahdollisuuksia käyttää alempia luokkia hyväkseen.
Yhden lain mukaan ateenalaiset perheenpäät saivat rangaistuksetta surmata miehen, joka oli jäänyt kiinni seksistä surmaajan talouteen kuuluvan vaimon, äidin, tyttären tai orjatytön kanssa.
Ateenalaismiehet avioituivat harvoin ennen 30 vuoden ikää, ja lain seurauksena heidän oli lähes mahdotonta päästä lähikontaktiin naisten kanssa. Niinpä heidän ei auttanut muu kuin asioida prostituoitujen luona kaupungin hämärillä sivukujilla.
Miesten seksuaalinen halu ei missään tapauksessa saanut kohdistua kaupungin kunniallisiin naisiin. Niinpä Ateenan kuuluisa lainsäätäjä Solon keksi vuoden 590 eaa. tienoilla ratkaisun ongelmaan.
”Koska Ateena oli täynnä nuoria miehiä, joilla oli luonnollisten halujensa vuoksi tapana kuljeskella kielletyissä paikoissa, Solon asutti naisia tiettyihin taloihin, joihin kuka tahansa saattoi mennä”, kreikkalainen runoilija Filemon kirjoitti.
Antiikin Kreikassa myös nuoret pojat ja miehet myivät itseään vanhemmille miehille.
Filemonin mukaan kyseiset talot olivat valtion tukemia ilotaloja. Nykytutkijat epäilevät, perustiko Solon todella valtiollisia ilotaloja, mutta selvästikään hän ei pitänyt naimisissa olevan miehen seksiä prostituoidun kanssa aviorikoksena.
Lisäksi Solon määräsi prostituoidut maksamaan muiden kauppiaiden tapaan veroa. Näin hän siis määritteli ja laillisti prostituoidun ammatin, mutta samalla hän sysäsi prostituoidut useimpien muiden ammattien nauttiman suojelun ulkopuolelle.
Prostituoidut jäivät täysin yksin maailmassa, jossa naisten oikeudet olivat muutenkin lähes olemattomat.
Kaikki prostituoidut eivät kuitenkaan pitäneet lakeja rajoittavina – he näkivät niissä mahdollisuuden paeta yhteiskunnan tiukkoja sääntöjä.
Kurtisaanit murtautuivat miesten maailmaan
Ateenan lait rajoittivat naisten oikeutta liikkua kaupungilla. Naiset eristettiin syrjähyppyjen pelossa kotiin, ja ulos lähtiessään heillä piti olla mukanaan seuralaisia, jotka pitivät heitä silmällä.
Prostituoituja moiset rajoitukset eivät koskeneet. Suurin osa prostituoiduista oli joko orjia tai vapautettuja orjia, ja loput olivat kreikkalaisia, joilla ei ollut Ateenan kansalaisuutta.
”Ovatko kulmakarvasi liian vaaleat? Värjää ne lamppuöljyllä. Onko ihosi liian tumma? Voitele se valkoisella lyijyvoiteella.” Kreikkalainen komediarunoilija Aleksis prostituoiduista
Prostituoiduista huonoimmin palkattuja olivat niin sanotut pornait, jotka työskentelivät bordelleissa tai etsivät asiakkaita kadulta. Heillä oli yleensä parittaja, joka otti suurimman osan heidän tuloistaan.
Asiakkaiden saamiseksi pornaiden piti olla houkuttelevia.
”Ovatko kulmakarvasi liian vaaleat? Värjää ne lamppuöljyllä. Onko ihosi liian tumma? Voitele se valkoisella lyijyvoiteella”, komediarunoilija Aleksis kirjoitti 300-luvulla eaa.
Asteikon toisessa päässä olivat hetairat. He olivat kalliita prostituoituja, joilla oli tietoa taiteesta, kirjallisuudesta ja filosofiasta, ja jotka pystyivät tarjoamaan asiakkailleen muutakin kuin vain seksiä.
Hetairat olivat laulun, tanssin ja eroottisten leikkien taitureita. He saivat ainoina naisina osallistua miesten kanssa niin sanottuihin symposioneihin eli eliitin juomajuhliin. Hetairojen seura ja palvelut olivat kalliita, mutta heitä arvostettiin heidän sivistyksensä vuoksi.
Kerrotaan, että kurtisaani Aspasiaa syytettiin jumalattomuudesta, mutta hänen rakastajansa poliitikko Perikles puolusti häntä ja hänet vapautettiin.
Yksi Ateenan kuuluisimmista hetairoista oli nimeltään Aspasia. Hän oli kotoisin Miletoksen kaupunkivaltiosta ja muutti Ateenaan noin vuonna 450 eaa. Ateenan lain mukaan hän oli metoikki eli maahanmuuttaja, eikä hän siten voinut saada kansalaisuutta.
Aspasia käytti kuitenkin hyväkseen sitä seikkaa, että Ateenan tiukat naislait eivät koskeneet häntä. Hänestä tuli hetaira, ja hän imi kaupungin mahtimiehiltä tietoa muun muassa politiikasta.
Kreikkalaisen kirjailija Plutarkhoksen mukaan jopa filosofi Sokrates oppilaineen kävi kuuntelemassa Aspasiaa:
”He tekivät niin, vaikka hänen johtamansa yritys oli kaikkea muuta kuin rehellinen tai hyvämaineinen, koska hänen talonsa oli täynnä nuoria kurtisaaneja.”
Ateenan politiikan tähti oli tuohon aikaan Perikles, joka rakastui Aspasiaan palavasti ja erosi vaimostaan:
”Heidän avioliittonsa ei ollut tyydyttävä, ja niin hän antoi vaimonsa tämän siunauksella toiselle miehelle ja otti itse rakastamansa Aspasian”, Plutarkhos kuvaili.
Komediarunoilijat veistelivät vitsejä valtiomiehen suhteesta Aspasiaan, jota yksi runoilijoista kutsui ”prostituoiduksi, joka on jo kauan sitten karistanut häpeän”.
Aspasia ja Perikles eivät kuitenkaan pilkasta piitanneet, ja he saivat yhdessä lapsenkin. Kun Perikles kuoli ruttoon, Aspasia aloitti suhteen toisen poliitikon kanssa ja auttoi tätä nousemaan politiikan huipulle. Sen jälkeen arvoituksellinen kurtisaani katosi historiasta.
Fryne vapautettiin syytteistä hänen paljastettuaan kauniit rintansa miespuolisille tuomareille.
Kaunis kurtisaani hurmasi tuomarit
Kauniit kasvot ja muodokas vartalo tekivät kreikkalaisesta Fryne-kurtisaanista rikkaan. Kun hän joutui oikeuteen, hän kietoi tuomarit pauloihinsa.
Kreikkalainen prostituoitu Fryne tunnetaan yhtenä antiikin kauneimmista naisista – sekä siitä, että hän hyödynsi tehokkaasti sulojaan.
Fryne muutti Ateenaan aikuisena 300-luvulla eaa., ja hänestä tuli yksi kaupungin tunnetuimmista kurtisaaneista. Fryne oli paitsi kaunis myös älykäs ja nokkela, ja hän osasi varastaa ihmisten huomion.
Vanhojen lähteiden mukaan hän hurmasi taidemaalari Apellesin kahlaamalla aaltoihin hiukset valloillaan merenjumala Poseidonin juhlan aikana. Näky inspiroi Apellesta maalaamaan jumalatar Afroditen nousemassa merestä.
Myöhemmin Fryne toimi mallina Afroditen patsaalle ja sinetöi siten maineensa rakkauden jumalattaren henkilöitymänä.
Frynen maineen ansiosta hänen asiakkaikseen pyrkivät aikansa rikkaimmat henkilöt, ja hän keräsi valtavan omaisuuden. Rikastuminen herätti kuitenkin kateutta, ja Fryne sai syytteen jumalanpilkasta ja hänet raahattiin oikeuteen.
Todisteet viittasivat varmaan tuomioon, mutta ovela Fryne paljasti rintansa miespuolisille tuomareille, jotka vapauttivat hänet syytteistä.
Rooma kuhisi prostituoituja
Missään muualla antiikin maailmassa prostituutio ei rehottanut niin villinä kuin Rooman valtakunnassa. Imperiumin laajentuessa myös kaupunkien väkiluku kasvoi.
Roomassa, jossa oli ajanlaskumme alun aikoihin jo noin miljoona asukasta, oli hyvin pieni varakas yläluokka ja valtava köyhyysrajalla kituuttava alaluokka. Tässä ihmismassassa synkimmätkin halut saivat kukoistaa, ja se tarjosi otolliset olosuhteet prostituution leviämiselle.
”Jokainen hänen ruumiinsa osa tutkittiin ja kopeloitiin.” Filosofi Seneca orjan myymisestä bordelliin
Kuten Kreikassa, suurin osa Rooman prostituoiduista oli orjia. Roomalainen filosofi Seneca kuvaili paheksuen orjamarkkinoita, joissa nainen myytiin parittajalle:
”Hän seisoi rannalla alastomana ostajan iloksi. Jokainen hänen ruumiinsa osa tutkittiin ja kopeloitiin.”
Yleisesti ottaen roomalaiset suhtautuivat sallivasti prostituoituihin, jotka rinnastettiin arvoasteikolla – niin ikään kunniattomiin ja arvottomiin – gladiaattoreihin ja näyttelijöihin.
Roomalaisten lähteiden mukaan prostituoidut tanssivat vuotuisen Floralia-juhlan aikana alasti kaupungin kaduilla. Heidän mukanaolonsa osoittaa, että antiikin Roomassa prostituoidut olivat osa yhteiskuntaa.
Myös vapaat roomalaiset naiset ja miehet joutuivat myymään vaikeina aikoina itseään. Heidän oli kuitenkin ilmoittauduttava kaupungin järjestyksestä vastaavalle virkamiehelle, joka kirjoitti heidän nimensä muistiin, jotta he eivät saisi syytettä haureudesta – ja jotta heitä voitiin verottaa.
Köyhimmillä prostituoiduilla ei ollut asuntoa, vaan he etsivät asiakkaita teattereiden, temppeleiden ja kilparadan lähistöllä. Jotkut harjoittivat ammattiaan Rooman monien holvikaarien alla. Niinpä heistä alettiin käyttää latinan ”kaarta” tarkoittavaa sanaa fornix, josta juontuu esimerkiksi englannin kielen ”haureutta” tarkoittava sana fornication.
Ilotalon pienissä kammioissa on betonista ja kivestä tehtyjä ”sänkyjä”, joiden päällä oli luultavasti pehmusteena olkipatja.
Pompejin suuri bordelli paljastaa prostituoitujen saloja
Kun arkeologit vuonna 1862 kaivoivat esiin tuhkaan hautautuneen Pompejin kaupungin, he löysivät sieltä yhden antiikin parhaiten säilyneistä bordelleista. Tuhkakerroksen alta paljastui runsaasti tietoa prostituoitujen elämästä – ja heidän asiakkaistaan.
Vuonna 79 jaa. tulivuori Vesuviuksen purkauksessa vapautunut tuhka ja hohkakivi peittivät alleen Pompejin kaupungin, josta tuli kuin tuhkaan hautautunut aikakapseli. Tuhka peitti myös kaupungin suuren bordellin, jota kutsuttiin latinaksi nimellä lupanar.
Arkeologit ovat löytäneet bordellin huoneiden ovien yläpuolelta runsaasti eroottisia seinämaalauksia. Ne olivat luultavasti mainoksia, joissa kuvattiin paikan seksuaalisia palveluita. Seinistä löytyi tietoa myös ilotalon naisista ja heidän asiakkaistaan.
Peräti 150 eri paikasta bordellista on löytynyt seinäkirjoituksia ja graffiteja. Suuri osa niistä on signeerattu, ja nimet paljastavat, että bordellissa kävi asiakkaita myös lähikaupungeista.
Esimerkiksi laivoja ja merilintuja esittävät piirrokset kertovat, että monet asiakkaat olivat merimiehiä. Tiettyjen nimien toistuminen taas osoittaa, että monet vieraat olivat vakituisia asiakkaita.
Seinältä löytyy erään tyytyväisen asiakkaan kommentti: ”Nain täällä sydämeni kyllyydestä.” Toinen kirjoitus taas kuvaa prostituoitu Victoriaa Victrixiksi eli valloittajaksi. Kolmas toteaa, että prostituoitu Restitualla on ”viehättävät käytöstavat”.
Yksi seinäkirjoitus kuuluu: ”Paris ja Castrensis ovat kauniita.” Nimet viittaavat siihen, että bordellissa työskenteli prostituoituina myös miehiä.
Osa prostituoiduista työskenteli kapakoissa, kun taas osa toimi bordelleissa, joiden pienten huoneiden kalustuksena oli usein pelkkä olkipatja.
Pimeän tultua kammioita valaisevat halvat öljylamput täyttivät ne käryllään.
”Ken tahtoo, astukoon sisään bordellin mustaan nokeen tahriintuneena”, kuuluu roomalainen runo.
Tällainen bordelli on kaivettu esiin roomalaisesta Pompejin kaupungista. Bordellin kymmenessä kammiossa ei ollut ikkunoita eikä ovia, ja vain paksu verho erotti kammiot yleisistä tiloista, joiden seiniä koristavat eroottiset seinämaalaukset.
Freskot ovat ehkä esitelleet prostituoitujen tarjoamia palveluita.
Pompejilaisen bordellin seinämaalaukset esittelivät luultavasti talon seksipalveluja.
Kristityt paheksuivat prostituutiota
Roomassa maksullinen seksi ei suinkaan ollut vain miesten oikeus. Toisin kuin Ateenassa, roomalaisnaisilla oli runsaasti vapauksia, ja rohkeimmat yläluokan naiset etsivät eroottisia seikkailuja avioliiton ulkopuolelta.
Monet naiset himoitsivat lihaksikkaita gladiaattoreita, jotka olivat yleensä orjia. Gladiaattoreita pidettiin seksisymboleina, ja Roomassa monien varakkaiden naisten huhuttiin maksavan gladiaattoreille näiden palveluksista.
Satiirikko Juvenalis ihmetteli ilmiötä, sillä hänestä arpiset gladiaattorit eivät olleet houkuttelevia.
”Naisia viehättää gladiaattoreissa heidän miekkansa”, Juvenalis päätteli.
Väitetään, että joidenkin prostituoitujen sandaalien pohjissa luki sanat ”seuraa minua”.
Asiakkaita houkuteltiin monin tavoin
Prostituoidut ja kapakoitsijat houkuttelivat asiakkaita kaikin keinoin. Yksi kekseliäimmistä houkutuskeinoista olivat erikoisvalmisteiset sandaalit.
Antiikin aikana kunniallisten naisten piti välttää ylimääräistä huomiota.
”Aviovaimon, joka haluaa välttyä viettelijän himoilta, tulee mennä ulos vain sen verran laittautuneena, että hän ei näytä hoitamattomalta”, filosofi Seneca neuvoi.
Prostituoitujen tilanne oli toinen – heidän kannatti herättää huomiota houkutellakseen asiakkaita. Siksi monet prostituoidut pukeutuivat provosoivasti.
Jotkut käyttivät toogaa, joka oli yleensä miesten puku. Naisten toogan piti kuitenkin olla värikäs, jotta se erottuisi miesten valkoisesta toogasta.
Bordellit ohjasivat asiakkaita oikeaan suuntaan kylteillä, ja esimerkiksi Pompejissa seinien fallossymbolit osoittivat bordellien sijainnin.
Roomalaisajan Egyptissä bordelleihin ohjasi kekseliäs opaste: sandaalin muotoinen lyhty, jonka pohjassa luki kreikaksi: ”Seuraa minua!”
Tutkijat uskovat, että lyhty jäljitteli prostituoitujen käyttämiä sandaaleja. Kun naiset kohtasivat mahdollisen asiakkaan, he polkaisivat maahan viestin, jotta asiakkaat osasivat seurata heitä.
Vaikka prostituoidut elivät usein yhteiskunnan reunamilla, he säästyivät yleensä uskonnollisilta tuomioilta.
Tilanne kuitenkin muuttui kristinuskon leviämisen seurauksena. Muun muassa apostoli Paavali teki selväksi, että kristittyjen piti pidättäytyä ostamasta seksiä prostituoiduilta:
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Yhtyisinkö siis sellaiseen naiseen ja tekisin siten Kristuksen jäsenistä hänen jäseniään? En todellakaan!”
Kristinuskon levitessä prostituoituja alettiin tuomita ja hyljeksiä. Yhtä prostituutioon liittyvää piirrettä kristityt eivät kuitenkaan tuominneet.
Prostituution verotus oli niin tuottoisaa, että sitä jatkettiin vuoteen 498 asti eli vielä lähes 200 vuotta sen jälkeen, kun keisari Konstantinus oli tehnyt kristinuskosta Rooman valtakunnan virallisen uskonnon.