Peukalon imemisen uskottiin johtavan itsetyydytykseen.

Peukalon imeminen johtaa rappioon

Peukalon imeminen johti hampaiden virheasentoihin ja itsetyydytykseen.

Peukalon imeminen on lapsille luontaista, eikä sitä nykytutkimusten valossa tulisi kieltää pikkuvauvoilta. Vuonna 1878 yhdysvaltalainen lääkäri Thomas Chandler kuitenkin pauhasi lääke­tieteellisessä aikakauslehdessä:

”Mikään ei aiheuta suun luustolle ja hampaiden asennolle niin paljon vahinkoa kuin peukalon imeminen.” Ajatus sai kannatusta, ja vuotta myöhemmin unkarilainen lastenlääkäri S. Lindner tutki 69:ää vauvaa. Hän tuli siihen tulokseen, että peukalon imeminen johti virheasentoihin.

Lisäksi se tulkittiin seksuaaliseksi toiminnaksi, joka johti itsetyydy­tykseen ja moraa­liseen rappioon – varsin vakava asia 1800-luvulla.

Vuonna 1925 psykologi James Mursell väitti peukalon imemisen johtavan tupakka- ja alkoholiriippu­vuuteen, ja 1900-luvun puoliväliin asti vanhempia kehotettiin ehkäisemään peukalon imemistä kaikin tavoin: esimerkiksi vauvan kädet saattoi sitoa ja peukalon voidella pahan­makuisella aineella. Yhdysvaltalainen lastenlääkäri C. G. Kerley myös suositteli vauvoille metallisia koko käden tumppuja vuonna 1914.