Kun pastorska Favell Lee Mortimerin The Countries of Europe Described ilmestyi vuonna 1849, häneltä oli julkaistu jo kuusitoista kirjaa – lapsille.
Niistä suosituinta myytiin yli miljoona kappaletta 38 maassa.
Rouva Mortimer olikin kirjailijana kokenut, kun hän ryhtyi työstämään teosta Euroopan maista ja kansoista.
Hän oli tuolloin käynyt itse tosin vain kerran Englannin ulkopuolella – Brysselissä ja Ranskassa – mutta tämä ei suinkaan estänyt häntä laatimasta opasta Euroopan eri kulttuureihin.
Mortimer haki hieman tietoa muusta kirjallisuudesta ja antoi mielikuvituksensa hoitaa loput. Näin syntyi teos maista, joissa hän ei ollut koskaan käynyt eikä halunnutkaan käydä.
Hänelle paras maa oli Englanti – sieltä ei kannattanut kenenkään lähteä mihinkään.
Arvosteluasteikko
🌟🌟🌟 - Ei aivan kamala
🌟🌟 - Lähes katastrofi
🌟 - Pysy kaukana
Mortimer tiesi, että Espanjassa piileksi siellä täällä rosvoja ja murhamiehiä.
Espanjassa pääsi hengestään
Arvosteluasteikko: 🌟
Espanja on kaunista seutua, sen rouva Mortimer myönsi, mutta kaupunkien ulkopuolella vaani kaikkialla murhaajia ja ryöväreitä.
”Ne piiloutuvat vuorien luoliin ja metsien tiheikköihin”, kirjailija varoitti.
Hän mukaansa ryöstömurhat olivat niin yleisiä, että niiden merkiksi pystytettyjä mustia ristejä näki pitkin teitä.
Ruokakin oli kelvotonta. Espanjalaiset söivät suolattuja oliiveja, joita Englannissa ei tunnettu – ja hyvä niin:
”Maku on niin kitkerä, että olen varma, ettette pitäisi niistä.”
Espanjalaiset olivat lyhyenläntiä ja laihoja ja usein vakavailmeisiä. Nuoriso piti tanssimisesta ja soitti ja lauloi mielellään, mutta muuten Mortimer ei nähnyt kehumista vapaa-ajan vieton tavoissa:
”Harvat pitävät lukemisesta tai muusta hyödyllisestä tekemisestä.”
Kirjailijan mukaan espanjalaiset olivat paitsi laiskoja myös julmia, sillä he nauttivat härkätaisteluista – jopa papit, joiden pitäisi näyttää esimerkkiä!”
Venäjällä sudet söivät lapsia ja vauvat joivat paloviinaa
Arvosteluasteikko: 🌟
Rouva Mortimer ei ollut vaikuttunut Venäjästäkään. Maassa oli suurelta osin kylmää, ja metsät olivat siellä täynnä susia.
”Yksinäinen susi ei uskalla hyökätä miehen kimppuun, mutta jos se näkee lapsen harhailevan yksin metsässä, se yleensä vie hänet mukanaan”, kirjailija kuvaili.
Venäläiset miehet antoivat hiuksensa kasvaa niin pitkiksi, että ne piti sitoa pois silmiltä.
Venäjällä sudet vaanivat kylien liepeillä ja söivät suihinsa metsässä kulkevia lapsia.
Maan köyhiä kutsuttiin mustiksi. Kirjailijan mukaan tämä ei johtunut ihonväristä, vaan siitä, ”että he ovat erittäin likaisia”.
Rouva Mortimerin hämmästykseksi venäläiset peseytyivät vain kerran viikossa.
Maassa syötiin ruisleipää, joka huuhdottiin alas teellä.
”Mutta he rakastavat myös paloviinaa ja juovat sitä, eivät pienistä kupeista vaan suurista kannuista, ja antavat sitä jopa vauvoilleen siemailtavaksi”.
Kööpenhamina oli rouva Mortimerin mukaan niin hiljainen, että sitä voisi luulla asumattomaksi.
Tanska: Kauniimpi kuin Hollanti
Arvosteluasteikko: 🌟🌟🌟
Yksi niistä harvoista maista, joita rouva Mortimer ei suorastaan inhonnut, oli Tanska – se nimittäin muistutti hänen mukaansa Englantia.
”Tanska on litteä, mutta ei ihan niin litteä kuin Hollanti, eikä niin kostea eikä ruma.”
Maan pääkaupunki oli kirjailijan mukaan kaunis, mutta myös eriskummallinen:
”Se on niin rauhallinen ja hiljainen, että voisi luulla, ettei siellä asu ketään.”
Hiljaisuudessa ei ollut rouva Mortimerin mielestä mitään vikaa, mutta sen sijaan hän oli huomannut tanskalaisissa erään moitittavan piirteen: ”He pitävät aivan liikaa juhlista ja huvituksista!”
Tanskalaisten puolustukseksi hän totesi kuitenkin, että he – toisin kuin useimmat muut Pohjolan kansat – eivät juopotelleet.
Eräs kuukausia Tanskassa viettänyt matkalainen oli nimittäin todennut seuraavaa:
”En nähnyt tässä maassa koskaan raajarikkoa, kerjäläistä tai juopunutta ihmistä niin yöllä kuin päivälläkään.”
Kirjailijan mukaan tästä voitaisiin kyllä ottaa oppia hänen kotimaassaankin.
Italia oli täynnä kerjäläisiä ja asiatonta ilonpitoa
Arvosteluasteikko: 🌟
Rapistuvia rakennuksia lukuun ottamatta rouva Mortimerin mukaan Italian pääkaupungissa mikään ei ollut muuttunut sitten keisareiden ajan.
”Se oli inhottava kaupunki silloin, täynnä epäjumalia ja julmuutta, ja se on inhottava kaupunki yhä”, hän totesi.
Italialaisilla oli tumma iho sekä surumielinen ja pohdiskeleva katse.
”On ymmärrettävää, että he ovat surullisia, koska maa on niin surkeassa tilassa!”
Kirjailijan mukaan monet italialaisnuorukaiset matkustivat Englantiin, mitä hän ei ihmetellyt lainkaan:
”Näkisittepä, millaisia onnettomien kerjäläisten laumoja Italiassa on. On varsin epämiellyttävää nähdä näiden surkeiden olentojen parveilevan likaisissa vaatteissa; monet pahoilla ruvilla, osa selkä tai jalka murtuneena.”
Italialaiset olivat rouva Mortimerin mukaan taipuvaisia lapselliseen ilakointiin ja uhkapeliin.
Muussakaan väestössä ei rouva Mortimerin mukaan ollut kehumista, sillä nämä moukat käyttivät aikansa aivan väärin:
”Heidän suurin huvinsa ovat uhkapelit. Toiset pelaavat korteilla, toiset sormilla.”
Mielettömyydet eivät suinkaan loppuneet jatkuvaan uhkapeliin:
”Joskus ihmiset pistävät naamiot kasvoilleen ja juoksevat kaduilla nähdäkseen, tunnistaako kukaan heitä kasvot peitettyinä. Toisena päivänä kaikilla on kynttilä kädessä, ja he huvittelevat yrittämällä puhaltaa toistensa kynttilät sammuksiin ja säilyttää tulen omassaan.”
Rouva Mortimerin mielestä oli naurettavaa, että aikuiset ihmiset näin ilveilivät. Sama koski mieltymystä taiteeseen:
”He eivät välitä niinkään hyödyllisistä kuin kauniista asioista. Englantilaisille hyödyllisyys on tärkeämpää.”
Irlantilaisten perunavoittoinen ruokavalio ei saanut kehuja.
Irlanti: Rapistuneita taloja ja perunaa
Arvosteluasteikko: 🌟
Sateinen, likainen ja täynnä köyhiä – rouva Mortimerin mielestä Irlantia ei voinut suositella matkakohteeksi kenellekään.
”Mitkään mökit maailmassa eivät ole niin surkeita kuin irlantilaisten talot ja asunnot”, hän kirjoitti.
Romahtamaisillaan olevissa röttelöissä ei ollut savupiippuja, joten savu pääsi ulos vain seinässä olevasta reiästä, joka teki myös oven ja ikkunan virkaa.
Sateella – eli usein – vesi tuli katosta läpi. Vieraille silti hankalinta oli se, ettei asumuksissa ollut kirjailijan mukaan mitään huonekaluja:
”Yhdessä nurkassa on läjä olkia ja peite niiden päällä. Se on sänky. Toisessa nurkassa makaa sika vielä likaisemmassa olkiläjässä.”
Rouva Mortimerin mukaan maan väestö oli enimmäkseen köyhää, sillä rikkaat muuttivat Englantiin.
Rutiköyhien irlantilaisten vaatetusta Mortimer kuvasi rääsyiksi, joissa oli alati kasvavia reikiä.
Irlantiin ei kannattanut matkata ruoankaan takia. ”Perunat ovat ainoa ruoka – aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi”, kirjailija päivitteli.
Uskontokin oli vääränlaista: ”Se on yksi kristinuskon muoto, mutta hyvin paha muoto!”
Ranska oli monarkin pahin painajainen
Arvosteluasteikko: 🌟🌟
Rouva Mortimer oli vankka rojalisti, joka ei voinut käsittää ranskalaisia.
Vuoden 1789 suuresta vallankumouksesta alkaen maassa oli nimittäin kohdeltu kuninkaita varsin kaltoin:
”Viimeisin kuningas jätti palatsinsa kovalla kiireellä. Hänen ikkunoidensa alla oli väkijoukko, ja hän pelkäsi, että se ryntäisi sisään!”
Kuningas Ludvig Filip I ei ehtinyt edes syödä päivällistään loppuun, kun hänen oli jo lähdettävä vaimoineen pakenemaan pitkin kaupungin katuja voidakseen pitää päänsä.
”Minne hän meni? Englantiin. Se on turvallinen paikka ranskalaisille kuninkaille”, kirjailija totesi.
Ranskalaiset olivat kyllä hyvin kohteliaita, mutta rouva Mortimerin mielestä heidän kohteliaisuutensakin oli enimmäkseen valheellista:
”Ranskalaiset vaihtavat paljon kohteliaisuuksia miellyttääkseen seuralaisiaan, mutta nämä kohteliaisuudet eivät yleensä ole totta.”
Ranskalaiskuninkaat olivat tämän tästä ahtaalla, kun kansa kapinoi. Rouva Mortimeria moinen kuohunta ja monarkian vastaisuus kauhistutti.
Englantiin verrattuna Ranska oli täynnä köyhiä, jotka eivät pystyneet ostamaan edes teetä.
”Heillä ei ole rahaa siihen. Joskus, kun he ovat sairaita, he laittavat vähän sokeria veteen ja juovat sen, mutta he eivät voi tehdä näin joka päivä.”
Ranskalaisten suhtautuminen alkoholiin teki kuitenkin kirjailijaan syvän vaikutuksen:
”Englannissa on yleistä, että köyhät juovat itsensä juovuksiin, mutta Ranskassa se on hyvin epätavallista. Joskus kuulee ihmisten kuiskailevan, että ’tuo mies oli kerran juovuksissa’”.
Pariisi oli kirjailijan mielestä kaunis kaupunki, jossa oli hienosti puettuja ihmisiä.
Perheiden piti kuitenkin asua taloissa, joissa heillä oli käytössään vain yksi kerros, eivätkä huoneetkaan olleet mukavia kuten Englannissa.
Sen jälkeen kun Ludvig XVI mestattiin vuonna 1793, maassa alkoi puhjeta toistuvasti kapinoita.
Rouva Mortimer osui osittain oikeaan
- 1789–1799: Ranskassa jylläsi suuri vallankumous, jonka seurauksena Ludvig XVI ja Marie Antoinette lopulta mestattiin.
- 1830: Heinäkuun vallankumous pakotti kuningas Kaarle X:n luopumaan kruunustaan.
- 1832: Uusi kuningas Ludvig Filip I joutui tiukkaan paikkaan, kun tasavaltaiset yrittivät ns. kesäkuun kapinassa kumota ns. heinäkuun monarkian.
- 1848: Vuosien mittaan kasvanut tyytymättömyys etenkin työväestön olojen kurjistuttua purkautui vallankumoukseen, joka kaatoi monarkian ja jonka aallot ravisuttivat koko Eurooppaa.
Ruotsi: Varkaiden valtakunta
Arvosteluasteikko: 🌟🌟
Ruotsi ei ollut rouva Mortimerin mukaan näkemisen arvoinen sekään. Kaikki osasivat kyllä lukea, ja joka kaupungissa oli vähintään yksi kirjakauppa.
Se ei kuitenkaan tehnyt ruotsalaisista viisasta tai kunnollista väkeä.
”Ei lainkaan. Euroopassa ei ole toista maata, jossa ihmisiä pannaan niin paljon vankilaan”, hän varoitti.
Maassa oli tosin vähemmän varkaita kuin esimerkiksi Sisiliassa, missä rosvoja ei rangaistu. Ruotsissa he joutuivat sentään telkien taa.
”Ja siitä huolimatta muu väki jatkaa edelleen varastelua!”
Ruotsalaisia istui sankoin joukoin vankiloissa varkaudesta tuomittuina – ja loput olivat hyvää vauhtia matkalla telkien taakse.
Kansakunnassa oli kirjailijan mukaan toinenkin vakava vika:
”Ruotsalaiset myös kiroilevat kauhistuttavalla tavalla, niin herrasmiehet kuin köyhätkin.”
Taloissakaan ei ollut kehumista. Ne olivat niin pieniä, että sängyt oli pinottava päällekkäin.
”Sitä on kiivettävä pinon päälle asti ja sitten varottava, ettei putoa.”
Ruoka oli niin ikään pettymys, sillä liha kypsennettiin vain savustamalla ja lohi tarjottiin raakana:
”Ruotsalaiset syövät sitä silti usein etikan ja pippurin kanssa sekoitettuna.”
Saksalaisnaiset eivät lukeneet vaan kehräsivät ja kutoivat vain.
Saksalaiset naiset kutovat kaiket päivät
Arvosteluasteikko: 🌟🌟🌟
Saksa oli kaunis maa, jossa oli terveitä ihmisiä, kauniita vuoria ja upeita metsiä, mutta jotain sieltäkin puuttui:
”Siellä ei näy ihania vihreitä niittyjä ja orapihlaja-aitoja, jotka Englannissa niin miellyttävät silmää.”
Saksalaisten asumuksetkaan eivät täyttäneet kirjailijan standardeja lähimainkaan: ”On lipasto, sänkyjä, joissa on verhot, sekä liesi; mutta siistiä ei ole eikä mukavaa.”
Tämä johtui siitä, että naiset olivat harvoin kotona, ja silloin kun olivat, he vain kehräsivät lankaa ja kutoivat. Kirjoja he lukivat harvoin, ja jos lukivatkin, he suosivat romaaneja.
”Parempi olisi olla lukematta mitään kuin lukea sellaisia kirjoja”, Mortimer moitti.
Hän kuitenkin myönsi, että saksalaiset olivat kohteliasta väkeä, mutta lisäsi:
“Miten hienoa olisi, jos he olisivat hieman edustavampia ja puhtaampia – etenkin köyhät!”
Portugalilaiset olivat Euroopan kömpelyksiä
Arvosteluasteikko: 🌟
Missään ei ollut väellä peukalo niin keskellä kämmentä kuin Portugalissa.
”On ihmeellistä, miten surkeasti puusepät valmistavat laatikoita ja sepät avaimia”, rouva Mortimer totesi.
Hän kertoi portugalilaisten tekevän myös niin huonoja hevoskärryjä, ettei niiden kirskuvien pyörien ääntä kestä kukaan kuunnella.
Portugalilaiset olivat espanjalaisten tapaan laiskoja, mutta heillä oli valkoisemmat hampaat, koska he eivät tupakoineet.
Kuvan puusepän kotimaa ei ole tiedossa, mutta Portugalissa hän olisi luultavasti käsityöläisten taitavinta kärkeä.
Lissabon oli ensinäkemältä kaunis kaupunki, mutta sen kaduilla totuus paljastui:
”Ne ovat täynnä jätteitä ja roskia. Likaisia koiralaumoja näkee siellä täällä, ja taloista leijuu epämiellyttävää hajua.”
Kaupungissa asuminen olisi kauhea kohtalo: ”Se on täynnä pistäviä hyönteisiä; öisin hyttyset piinaavat joka hetki!”
Norja: Toivottomia juoppoja
Arvosteluasteikko: 🌟🌟
Rouva Mortimerin mukaan norjalaiset olivat pitkiä, vahvoja ja hämmentävän rehellisiä.
”Kesällä ihmiset pitävät ovensa auki eikä varkaita tule sisään, edes kaupungeissa”, hän kuvaili.
Norjalaiset olivat kirjailijan mukaan rehellisiä mutta kovin viinaan meneviä.
Kansakunnalla oli kuitenkin vakava alkoholiongelma.
”Norjalaisten suurin vika on juopottelu. He rakastavat finkel-nimistä viinaa, joka muistuttaa giniä mutta valmistetaan perunoista.”
Kirjailija arveli jokaisella maatilalla olevan oma tislauslaitteensa finkelin valmistamiseksi:
”Voi miten paljon vahinkoa nämä apparaatit ovatkaan aiheuttaneet!”