Ennen maakaasun hyödyntämistä, sähköä ja kaukolämpöä ihmisten piti hieroa aivonystyröitään pysyäkseen lämpimänä kylminä talvikuukausina.
Tärkeintä oli tehdä kodeista sellaisia, että lämmittämisen tarve oli mahdollisimman pieni. Siksi talot olivat useimmiten pieniä ja paksuseinäisiä, huoneet olivat matalia ja ikkunoita oli vähän ja ne peitettiin paksuilla verhoilla. Näin tulisijan tuottama lämpö ei päässyt karkaamaan.
Perhe kokoontui tulisijan ääreen lämmittelemään, ja öisin pujahdettiin paksujen täkkien alle ja yömyssy vedettiin päähän korvia myöten. Lisälämpöä saatiin vuoteenlämmittimestä. Se oli pitkäkahvainen metallinen säiliö, joka täytettiin esimerkiksi kuumilla hiilillä tai vedellä ja asetettiin vuoteeseen vällyjen alle.