1800-luvulla britit pitivät itseään sivilisaation huippuna, ja paksut ohjekirjat opastivat maan yläluokkaa hiomaan siltä edellytetyt käytöstavat huippuunsa. Aateliston noudattama tiukka etiketti esti uusrikasta porvaristoa kipuamasta liian korkealle yhteiskunnan arvoasteikossa, sillä yläluokan keskuudessa suku ja tavat merkitsivät enemmän kuin raha.
TREFFIT
1. Muista käyttäytyä kävelyllä!
Aito herrasmies tervehti naista aina ottamalla hatun pois päästään.
Harvaa brittiläisen yläluokan elämän osa-aluetta koskivat niin monet säännöt kuin sukupuolten välistä kanssakäymistä. Tiukka käytösetiketti sääteli eritoten tapaamisia puistossa tai muilla julkisilla paikoilla.
Jos toisensa ennalta tuntevat mies ja nainen kohtasivat kadulla, aloitteen tervehtimiseen teki aina nainen ojentamalla miehelle kätensä. Vasta sitten mies saattoi nostaa hattuaan ja tervehtiä. Kadulle ei saanut pysähtyä juttelemaan, joten jos nainen ja mies halusivat keskustella, miehen piti kääntyä ja lähteä kulkemaan naisen vierellä.
Vuonna 1869 ilmestyneen korrektiin viktoriaaniseen elämäntapaan opastavan Cassell’s Household Guide -kirjan mukaan julkisessa tilassa keskusteltaessa piti olla ”ankaran pidättyväinen” ja kaikenlainen ”eloisa rupattelu” tai ”puhuminen kovaan ääneen” oli ehdottomasti kielletty.
Lisäksi kirjassa opastettiin, että jos mies tupakoi tavatessaan naisen kadulla, keskustelu ei tullut kysymykseenkään, sillä mies ei saanut koskaan tupakoida naisen läsnä ollessa.
ILTAPÄIVÄTEE
2. Muista kaikki iltapäiväteen tarjoilut!
Iltapäiväteellä tarjoiltiin sekä erilaisia makeita leivonnaisia että voileipiä.
Yläluokan jäsenten toistensa luo tekemillä iltapäivävisiiteillä piti aina olla teetarjoilu. Usein vierailijat olivat saaneet virallisen kutsun kirjeitse, mutta sukulaiset ja tuttavat saattoivat piipahtaa vierailulle kello 15–17 ilman kutsuakin. Saapuminen ennen kello 15:tä osoitti Cassell’s Household Guiden mukaan ”huonoa makua”, ja jos mies tai pariskunta saapui ilmoittamatta, miehellä tuli olla hattu ja ratsupiiska sen merkiksi, että vierailu jäisi lyhyeksi.
Olipa vieras odotettu tai ei, etiketin mukaan teen lisäksi piti aina olla jotakin muuta tarjottavaa. Emily Postin Etiquette in Society -oppaan (1922) mukaan valikoimaa tuli olla runsaasti:
”Ensimmäisellä vadilla tulee olla lämpimiä leivonnaisia, toisella vadilla voileipiä ja kolmannella kakkuja, esimerkiksi hienoja pikkuleipiä, leivoksia ja täytekakun viipaleita.”
Luonnollisesti tarjoiluastioiden piti olla talon hienointa hopeaa ja ”kuppien, aluslautasten ja teelautasten tuli olla samaa sarjaa”, Post neuvoi.
RAKKAUS
3. Valitse omasta yhteiskuntaluokastasi!
Nainen saattoi viestiä kiinnostustaan mieheen pitämällä viuhkaa kasvojensa edessä vasemmalla kädellä.
Viktoriaanisen ja edvardiaanisen ajan etikettioppaat olivat ehdottomia yläluokan parinetsinnän suhteen: se piti rajata omaan yhteiskuntaluokkaan. Vain siten voisi varmasti saada kumppanin, jolla oli hyvät käytöstavat, samankaltaiset arvot sekä riittävästi omaisuutta. Rakkaudella ei ollut niin väliä.
”Keskinäinen ihastuminen ei ole lähtökohtaisesti välttämätöntä”, Cassell’s Household Guide järkeili.
Miehen tuli hankkia nuorempi vaimo. Eräässä saman aikakauden kirjassa ohjeistettiin, että 30-vuotias mies sopi 22-vuotiaalle naiselle ja 40-vuotias mies puolestaan 27-vuotiaalle naiselle.
Kun mies oli valinnut itselleen sopivan vaimoehdokkaan, kosiskelu noudatti tiettyjä tarkkoja sääntöjä. Mies ei voinut viettää naisen kanssa kahdenkeskistä aikaa, vaan naimattomilla naisilla oli aina mukana esiliina. Kosijan piti sopia naisen vanhempien kanssa vierailusta, jonka aikana paikalla olivat myös vanhemmat tai naispuolinen esiliina. Jos kiinnostus jatkui, mies pyysi naisen isältä tyttären kättä.
PUKEUTUMINEN
4. Muista hännystakki kello 18:n jälkeen!
Sekä naiset että miehet vaihtoivat vaatteita monta kertaa päivässä, ja naisten puvusto koostui ylellisistä ja epäkäytännöllisistä asuista.
Suuri osa herrasväen ajasta kului pukeutumishuoneissa, joissa palvelijat auttoivat heitä pukeutumaan usein hankaliin asuihin. Moitteeton ja tilanteen mukainen pukeutuminen oli tärkeää, ja lordit ja ladyt vaihtoivat vaatteita yleensä kolmesti päivässä.
Herrojen aamupäiväpukuun kuului tavallisesti takki, liivi ja vaaleat housut, mutta jos edessä oli aktiivinen aamupäivä, oli sallittua pukeutua golfvaatteisiin tai purjehdusasuun jo aamusta. Iltapäivällä miehen piti Walter Cox Greenin vuoden 1904 A Dictionary of Etiquette -etikettikirjan mukaan pukeutua ”tummaan polvipituiseen takkiin” sekä ”vaaleisiin housuihin, joissa ei luonnollisesti saa olla huomiota herättäviä kuvioita”.
Ennen kello kuutta illalla herran piti jälleen rientää pukeutumishuoneeseen vaihtamaan asua illan ohjelmaa varten. Silloin pukeuduttiin hännystakkiin, ja pukeutumisen täydensivät lakerikengät ja valkoiset lyhyet hansikkaat. A Dictionary of Etiquetten mukaan näin pukeuduttiin kaikkiin virallisiin tilaisuuksiin kello 18:n jälkeen.
PÖYDÄSSÄ
5. Älä haukkaa suoraan leipäviipaleesta!
Leipä murrettiin pieniin suupaloihin.
Brittiläisen yläluokan piirissä illallisia saattoi olla monta kertaa viikossa, ja myös niillä piti luonnollisesti olla tarkkana, ettei rikkonut kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä. Pöydässä istuttiin selkä suorana omalla tuolilla koko illallisen ajan ja keskusteltiin hillitysti.
”Älkää koskaan korottako ääntänne liikaa. Jolleivät teistä kauimpana istuvat kuule puhettanne, teidän on tyydyttävä kohdistamaan huomionne lähellä istuviin”, opasti The Gentlemen’s Book of Etiquette and Manual of Politeness.
Kun ruoka oli tarjoiltu, sitä ei saanut missään tapauksessa arvostella. Jos ruuasta löytyi vaikkapa jokin ötökkä, piti vain huomaamattomasti ojentaa ”lautanen palvelijalle sanomatta mitään, jolloin hän tuo teille uuden”.
Ruokaan puhaltelu tai leivän syöminen suoraan siitä haukkaamalla oli käsittämättömän rahvaanomaista. Vieraan oli odotettava, että ruoka jäähtyi, ja ehdottomasti ”murrettava leivästä pieniä paloja ja pantava ne suuhun sormilla”. Muu olisi ollut vulgaaria.