Käsimerkkeihin perustuvat leikit on tunnettu Aasiassa vuosituhansia. Kivi, paperi ja sakset -pelin alkuperä voidaan jäljittää 1600-luvun Japaniin, jonne se tuli Kiinasta ja jossa siitä kehittyi eri versioita.
Niissä kaikissa pelaajat yrittivät voittaa omalla käsimerkillään vastustajan käsimerkin. Esimerkiksi mushi-ken-nimisessä pelissä voi valita sammakkoa, etanaa ja käärmettä tarkoittavista käsimerkeistä.
Nykyisin kivi, paperi ja sakset on ehkä ensisijaisesti lasten leikki, mutta aikanaan Japanissa vastaavia pelejä pelasivat aikuiset, ja ne olivat suosittuja erityisesti bordellien asiakkaiden keskuudessa.
Usein niitä pelattiin juomapelinä tai kuin räsypokkaa niin, että häviäjä joutui ottamaan alkoholipaukun tai riisumaan jonkin vaatekappaleen.
Mushi-kenissä vaihtoehtoina oli kolme eläintä.
1800-luvulle tultaessa pelit olivat kuitenkin levinneet jo bordellien ulkopuolelle ja lastenkin keskuuteen.
Leikin länsimaissa suosituksi tullut kivi, paperi ja sakset -versio oli Japanissa nimeltään jan-ken.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät siitä Euroopassa löytyvät ranskalaisista ja brittiläisistä lähteistä 1920-luvulta, jolloin se siis lienee levinnyt Eurooppaan.