Chanelin muotitalolla ei ole koskaan ollut Chanel nelosta tuoksuvalikoimissaan. No. 5 syntyi ilmeisesti, kun suunnittelija Coco Chanel pyysi venäläissyntyistä parfyyminvalmistajaa Ernest Beaux'ta luomaan koesarjan erilaisia tuoksuja.
Beaux'n oli Chanelille esitellyt venäläinen suurherttua Dmitri Pavlovits, jonka kanssa Chanelilla oli tuolloin suhde. Beaux'n toimitettua tuoksunsa Chanel valitsi suosikikseen sarjan tuoksun numero viisi. Viisi oli myös hänen onnennumeronsa.
5. toukokuuta 1921 Chanel lahjoitti tuoksua lähimmille ystävilleen, ja vastaanotto oli kaikesta päätellen myönteinen. Sen jälkeen tuoksua jaettiin ainoastaan lahjaksi Chanelin muotiliikkeen parhaille asiakkaille Pariisissa. Myös liikkeen sovitushuoneet tuoksutettiin uudella parfyymilla, mitä tapaa noudatetaan Chanelin liikkeissä edelleen.
Kuuluisa tuoksu sai nimensä siitä, että se oli Chanelin kokeilemien koetuoksujen viides.
Coco Chanelia huijattiin
Vuonna 1924 Coco Chanel myi 70 prosenttia Chanelin parfyymitoiminnasta ranskalaiselle Pierre Wertheimerille, ja Chanelin ystävä Théophile Bader osti 20 prosenttia. Itsellään Chanel piti 10 prosenttia. Sodan jälkeen häntä huijattiin ja hänelle maksettiin vain kaksi prosenttia parfyymien tuotosta. Coco Chanel ei koskaan saanut itselleen takaisin nimikkotuoksunsa oikeuksia, vaan ne omistaa edelleen Wertheimerin suku.
Varsinaisen legandan maineen tuoksu No. 5 sai, kun Marilyn Monroe totesi haastatelussa vuonna 1954 pukeutuvansa öisin vain pariin tippaan Chanel vitosta. Chanel-sarjaan kuuluu muitakin numeroituja tuoksuja, kuten No. 19 Coco Chanelin syntymäpäivän 19. lokakuuta ja No. 22 syntymävuoden 1922 kunniaksi.
