Pelikortit syntyivät Kiinassa 200-luvulla eaa. eli samoihin aikoihin paperin keksimisen kanssa. Sittemmin niistä on kehitelty lukemattomia eri versioita eri puolilla maailmaa.
Nykyisten pelikorttien varhaiset edeltäjät kulkeutuivat Eurooppaan 1300-luvun lopulla, kun egyptiläisten mamelukkien vieraana olleet matkalaiset toivat tuomisinaan 52 kortin pakan, jossa kortit oli jaettu neljään ”maahan”: poolomailoihin, kolikoihin, miekkoihin ja maljoihin.
Koska eurooppalaiset eivät tunteneet pooloa, mailat muuttuivat täällä nuijiksi, ja korttien muutkin symbolit vaihtuivat pian toisiin.
Suosituimmaksi nousi Ranskassa vuoden 1480 tienoilla käyttöön otettu korttipakka, jonka maat olivat hertta, ruutu, risti ja pata.
Ranskalaiset symbolit olivat käytännöllisiä, sillä ne oli helpompi piirtää esimerkiksi sapluunoiden avulla kuin mamelukkien monimutkaiset kuviot, joiden piirtäminen vaati taitoa ja jotka tekivät korteista hyvin kalliita.
Joidenkin tulkintojen mukaan korttien maat symboloivat keskiajan säätyjä: Pata eli keihäänkärki edusti aatelia, hertta eli sydän papistoa, ruutu eli nuolenkärki porvaristoa ja sotilaita ja risti eli apila talonpoikia.