Hinnat kaksinkertaistuivat joka 15. tunti. Näin stressaavaa arkea elettiin Itä-Euroopassa Unkarissa toisen maailmansodan jälkeen, kun maa kärsi maailmanhistorian voimakkaimmasta inflaatiosta.
Taloudellinen alamäki alkoi, kun Itävalta-Unkari hävisi ensimmäisen maailmansodan vuonna 1918. Maa jakautui kahtia, ja vain noin 30 prosenttia sen pinta-alasta jäi uudelle Unkarin valtiolle.
Suurin osa aiemman mahtivaltion rautateistä, kaivoksista, tehtaista, pankeista ja satamista jäi uuden Unkarin rajojen ulkopuolelle, ja maa kutistui käytännössä lilliputtivaltioksi.
Unkarin raha oli käytännössä arvotonta toisen maailmansodan jälkeen.
Inflaatio laukkasi
Jako aiheutti poliittista epävakautta, joka sai Unkarin valuutan arvon laskemaan. Vastavetona hallitus alkoi kerätä 20 prosentin lähdeveroa kaikista pankeissa olevista varoista. Tämä sai unkarilaiset tyhjentämään tilinsä, ja pian maa kylpi käteisessä. Hallitus painatti seteleitä, ja vuonna 1923 rahan arvo heikkeni jo noin 98 prosenttia kuukaudessa.
Se ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna toisen maailmansodan jälkeiseen inflaatioon. Tuolloin neuvostojoukot ryöstivät maan putipuhtaaksi ja maan kultavarat salakuljetettiin Yhdysvaltoihin. Laukkaava inflaatio johti siihen, että hinnat kaksinkertaistuivat joka 15. tunti ja unkarilaisten oli pakko käyttää seteleitä, joiden nimellisarvo oli 100 triljoonaa.
Talous tasaantui vuonna 1946, jolloin hallitus otti käyttöön uuden forintin, jonka arvo vastasi 400:aa kvadriljardisosaa vanhasta rahayksiköstä.
