Keuhkosyöpään kuolee vuosittain yli miljoona tupakoitsijaa. 1900-luvulle asti keuhkosyöpä oli kuitenkin niin harvinainen, että moni lääkäri ei ollut ikinä törmännyt siihen.
Sairastuneiden määrä kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alussa tupakoitsijoiden määrän lisääntyessä, ja vuonna 1912 brittiläinen Isaac Adler julkaisi ensimmäisenä lääkärinä artikkelin keuhkosyövästä ja tupakoinnista.
Adler uskoi keuhkosyövän johtuvan ”tupakan väärinkäytöstä” mutta totesi, että täyttä varmuutta asiasta ei vielä ollut.
Saksalaislääkärin läpimurto
Saksalainen Fritz Lickint julkaisi vuonna 1929 tutkimuksensa, jossa hän todisti tilastojen avulla tupakoinnin yhteyden syöpään, ja 1930-luvulla hän kokosi yksiin kansiin lukuisia tutkimuksia tupakan haitallisuudesta.
Lickintin tutkimukset eivät saanet juurikaan vastakaikua Saksan ulkopuolella, ja natsien valtaannousun ja toisen maailmasodan myötä ne pitkälti unohdettiin.
1950-luvulla brittiläiset ja amerikkalaiset tutkijat kuitenkin kiinnostuivat Lickintin havainnoista ja tekivät lisätutkimuksia, jotka vahvistivat saksalaislääkärin teoriat.
Monet julkisuuden henkilöt mainostivat savukkeita 1940-luvulla – tässä näyttelijä Claudette Colbert.
Poliitikot ryhtyivät toimeen
Lopulliset todisteet saatiin vuonna 1964, kun Yhdysvaltain terveysviranomaiset julkistivat raportin, jossa oli analysoitu 7 000 tutkimusta tupakan vaikutuksista elimistöön. Analyysin tulos oli selvä: tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää.
Siinä vaiheessa yhdysvaltalaiset poliitikot kiinnostuivat asiasta. Vuonna 1965 savukeaskeihin tuli varoitustekstit, ja sitten seurasivat valistuskampanjat, tupakkamainosten kieltäminen televisiossa sekä tupakointirajoituksia mm. ravintoloihin ja lentokoneisiin.