Poliittinen oikeisto käyttää usein käsitettä ”poliittisesti korrekti” arvostellessaan vasemmistoa, joka korostaa niin sanottua identiteettipolitiikkaa. Siihen kuuluu esimerkiksi sellaisten ilmaisujen välttäminen, joita yhteiskunnan sorretut vähemmistöt voivat pitää halventavina.
Alun perin käsitettä käytti kuitenkin nimenomaan vasemmisto tunnustuksena esimerkillisellä ja kiitettävällä tavalla käyttäytyville henkilöille.
”Poliittisen korrektiuden” käsite sai ilmeisesti alkunsa Venäjän kommunistisen puolueen virkamiesten keskuudessa vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Termiä käytettiin ikään kuin kunnianosoituksena uskollisista puoluesotureista, jotka eivät livenneet vähääkään puolueen poliittisesta linjasta ja joilla oli edessään loistava tulevaisuus kommunistisessa puolueessa.
Josif Stalin ja Neuvostoliiton kommunistit ylistivät ensimmäisinä toisiaan poliittisesti korrekteiksi.
Oikeisto otti käsitteen käyttöönsä
Kun käsite levisi länsimaihin, vasemmisto käytti sitä alussa itseironisesti. Esimerkiksi 1970-luvulla nuoret sosialistit saattoivat kutsua pilkkaavasti ”poliittisesti korrekteiksi” vanhoja sosialisteja, joilla oli läheinen suhde Neuvostoliiton kommunisteihin ja jotka pyrkivät aatteellisesti ”puhdasoppiseen” vasemmistolaisuuteen.
Konservatiivinen oikeisto alkoi käyttää sanontaa negatiivisessa merkityksessä vasta 1990-luvulla. Käänteentekevä merkitys oli vuonna 1991 julkaistulla kirjalla Illiberal Education, jossa konservatiivinen kirjailija Dinesh D’Souza ruotii vasemmiston keskittymistä identiteettipolitiikkaan.