Paavi Gregorius XIII esitteli maailman laajimmin käytetyn eli gregoriaanisen kalenterin vuonna 1582.
Hän halusi korvata sillä antiikin ajoista käytössä olleen epätarkan juliaanisen kalenterin, jonka kalenterivuosi oli noin 11 minuuttia pitempi kuin Maan vuotuinen kierros Auringon ympäri.
Gregoriaanisessa kalenterissa tämä ero huomioitiin paremmin, ja se otettiin käyttöön lokakuussa 1582, jolloin päivämäärä hyppäsi suoraan lokakuun 4:nnestä 15:nteen antiikin ajoista lähtien ”hukattujen” päivien korvaamiseksi.
Paavi Gregorius XIII varmisti vuonna 1582, että kalenterivuosi ja aurinkovuosi olivat suunnilleen yhtä pitkiä.
Katoliset omaksuivat uuden kalenterin
Useimmat Euroopan katoliset maat ottivat paavin kehotuksesta uuden kalenterin nopeasti käyttöön, mutta protestanttiset valtiot epäröivät. Esimerkiksi Tanska ja Norja siirtyivät gregoriaaniseen kalenteriin vasta vuonna 1700 ja Ruotsi ja Suomi vuonna 1753.
Viimeisenä harppauksen ottivat ortodoksiset maat, jotka pitivät uutta kalenteria ärsyttävänä katolisena keksintönä. Viimeisenä Euroopan maana gregoriaanisen kalenterin omaksui Kreikka vuonna 1923.
VIDEO: Mitä eroa kalentereilla on?
Kreikkalaiset ”nukkuivat” 13 päivää
Siirtyminen ei kuitenkaan sujunut kitkattomasti. Vuonna 1917 Kreikan hallitus perusti neuvoston, joka päätyi suosittelemaan siirtymistä gregoriaaniseen kalenteriin. Konservatiiviset ja uskonnolliset ryhmät vastustivat muutosta.
Muutos toteutettiin vasta vuonna 1923 osana laajempia uudistuksia, joiden oli tarkoitus modernisoida Kreikkaa ja lähentää sitä muuhun Eurooppaan.
Tuolloin gregoriaaninen kalenteri oli juliaanista kalenteria jo 13 päivää edellä, ja niinpä kreikkalaiset menivät nukkumaan 15. helmikuuta ja heräsivät seuraavana aamuna 1. maaliskuuta 1923.
Osa ortodoksisista kirkkokunnista – kuten Venäjän ortodoksinen kirkko – käyttää juliaanista kalenteria edelleen juhlapäivien määrittämiseen.