Suurimman osan historiasta ihmiset ovat nukkuneet alasti tai arkivaatteissaan. Euroopassa ryhdyttiin kuitenkin käyttämään 1700- ja 1800-luvuilla erityyppisiä yövaatteita, kuten naisten yömekkoja ja miesten yöpaitoja.
Uusien yövaatteiden joukossa oli myös pyjama eli löysät housut ja yläosa. Asu sai vaikutteita Lähi-idästä ja Aasiasta.
Pyjamat eivät kuitenkaan olleet kovin suosittuja, ja ne jokseenkin unohdettiin – kunnes saksalaiset ilmalaivat alkoivat pommittaa brittiläisiä kaupunkeja [1. maailmansodassa] (https://historienet.dk/krig/1-verdenskrig {"target":"_blank"})
Ensimmäiset pommit putosivat englantilaisiin rannikkokaupunkeihin tammikuussa 1915, mutta pian ilmalaivat pommeineen levittivät kauhua myös suurkaupunkeihin.
Usein öisin ilmaantuneet ilmalaivat merkitsivät sitä, etteivät siviilit olleet turvassa sängyissään. Heidän oli etsittävä suojaa kaduilta ja usein pukeutuneina mihin tahansa, mitä he saivat kiireessä käsiinsä.
Sanoma- ja aikakauslehdet laativat uuden ehdotuksen
Pulma sai sanomalehdet ja aikakauslehdet ehdottamaan, että brittien "pitäisi käyttää käytännöllisempiä yövaatteita – siltä varalta, että he joutuisivat juoksemaan kadulle keskellä yötä – tai yövaatteita, jotka tekisivät heistä säädyllisempiä, jos he törmäisivät naapureihinsa kolmelta aamuyöllä", sanoi brittiläinen historioitsija Lucy Whitmore.
Tiedotusvälineiden viestit yötuiman ahdingosta tehosivat, ja pian useimmat britit – sekä miehet että naiset – käyttivät käytännöllisiä ja tyylikkäitä pyjamia, jotka korvasivat sekä yömekon että yöpaidan.
Manchester Guardian -lehti kirjoitti lokakuussa 1915:
"Eikö olisi parempi juosta ulos ja silmäillä sitten ilmalaivoja tyylikkäässä sinisessä pyjamassa ja tulipunaisissa turkkilaisissa yötossuissa?"