Kiinalaiset alkoivat käyttää wc-paperia ensimmäisinä. Ei tiedetä, milloin vessapaperi ilmestyi kiinalaisiin käymälöihin, mutta varhaisin kirjallinen maininta wc-paperista on peräisin vuodelta 589 jaa., kun eräs virkamies kirjoitti, ettei hän rohjennut käyttää uskonnollisia kirjoituksia ”käymälätarkoituksiin”.
1300-luvulta peräisin olevat vanhat asiakirjat osoittavat, että yksin Zhejiangin maakunnassa tuotettiin vuosittain 10 miljoonaa pakkausta vessapaperia.
Muualla maailmassa oli tyydyttävä paperin sijasta kulloinkin saatavilla oleviin tarpeisiin, kuten lehtiin, ruohoon, heinään, sammaleeseen, kiviin, hiekkaan tai puunpalasiin. Varakkaat ihmiset käyttivät mieluusti villaa, kangasta ja turkista, jotka olivat iholle hellävaraisempia.
Roomalaiset käyttivät julkisia käymälöitä, joissa asioi useita ihmisiä samaan aikaan.
Ennen vessapaperia
Ihmiset ovat kautta aikojen turvautuneet hyvin erilaisiin ja luoviinkin keinoihin pyyhkiä takapuolensa vessassa.
”Aikamme suurin välttämättömyys”
Lännessä vessapaperi tuli markkinoille vuonna 1857, kun liikemies Joseph Gayetty alkoi kaupata ”lääkepaperia” mainoslauseella ”Aikamme suurin välttämättömyys”. Aaloella kyllästettyä paperia myytiin aluksi yksittäisinä arkkeina ensisijaisesti peräpukamien hoitoon.
Vessapaperirullat tulivat myyntiin pari vuosikymmentä myöhemmin. Paperin laatu oli kuitenkin pitkään kehno, ja tikut ja terävät sirut olivat kiusallinen ongelma 1930-luvulle asti. Tuolloin paperin tuotanto oli kehittynyt niin paljon, että markkinoille saatiin sileää ja pehmeää vessapaperia.
