Jaan Künnap
Talviuinti

Miksi talviuinnista tuli suosittua?

1700-luvulla lääkärit alkoivat puhua kylmän veden hyvää tekevästä vaikutuksesta. Pian eurooppalaiset hyppivät innoissaan hyisiin vesiin.

”Se oli kamala shokki, mutta järkytys helpotti pian. Päänsärky ja kaikki sairauden merkit ja kivut hävisivät saman tien.”

Näin kirjoitti skottilainen lääkäri James Currie vuonna 1797 tutkittuaan yhtenä ensimmäisistä tieteellisesti jääkylmien kylpyjen vaikutuksia ihmiskehoon.

Currie tuli siihen tulokseen, että kylmä vesi teki elimistölle hyvää – mutta hän ei ollut ensimmäinen sen havainnut. Jo antiikin aikaan lääkäri Hippokrates ylisti kylmän veden parantavia vaikutuksia, ja myös roomalaiset nauttivat pulahduksesta frigidarium-kylmävesialtaisiin.

Talviuinti

Uudet tutkimukset osoittavat 1700-luvun lääkärien olleen oikeassa: talviuinti tekee hyvää keholle ja mielelle.

© Jaan Künnap

Kylmä vesi paransi vaivat

Talviuinnin suosio kasvoi 1800-luvulla, kun Currie ja muut lääkärit suosittelivat lämpimästi kylmää vettä monenlaisiin vaivoihin. Euroopassa ja Yhdysvalloissa alettiin määrätä kylmäkylpyjä heikoille ja sairaille.

Pohjolassa olosuhteet talviuintiin ovat erinomaiset, ja Pohjoismaissa muutkin kuin sairaat ja vaivaiset löysivät kylmän veden ja avantojen ihanuuden. 1900-luvulla talviuintipaikkoja perustettiin eri puolille Suomea, mutta suomalaisten kerrotaan pulahtaneen avantoon saunan jälkeen jo 1600-luvulla.

Avantouinnin on todettu lisäävän kylmänsietoa ja vastustuskykyä ja lisäävän adiponektiini-proteiinin tuotantoa, mikä voi muun muassa laskea tyypin 2 diabeteksen riskiä.