Nykyaikainen polkupyörä syntyi 1880-luvulla, kun polkupyörän ketjun ja ilmarenkaiden kaltaiset keksinnöt tekivät kaksipyöräisestä kaiken kansan kulkupelin.
Etenkin naiset ihastuivat polkupyörään, josta tuli jopa naisten emansipaation symboli, koska se antoi heille mahdollisuuden liikkua itsenäisesti.
”Polkupyörä on edistänyt naisten vapautumista enemmän kuin mikään muu asia. Ilahdun aina, kun näen naisen polkupyörän selässä. Se antaa lisää itseluottamusta ja itsenäisyyttä”, totesi naisasialiikkeen pioneeri Susan B. Anthony.
Naispyöräilijöillä oli kuitenkin yksi ongelma: heidän oli vaikea päästä pyörän satulaan ja sieltä pois.
Korkea poikkipalkki vahvisti polkupyörän runkoa mutta myös vaikeutti hameisiin pukeutuneiden naisten pääsyä satulaan.
Varhaiset polkupyörät oli valmistettu hauraista materiaaleista – joskus jopa puusta – minkä vuoksi niiden runkoa piti vahvistaa poikkipalkilla.
Pyörän selkään päästäkseen naisten oli nostettava helmojaan ja heilautettava toinen jalkansa korkean poikkipalkin yli. Se oli 1800-luvulla sopimatonta, sillä pahimmassa tapauksessa se saattoi paljastaa naisten sääret ja alusvaatteet miesten katseille.
Nykynaisille poikkipalkki ei ole ongelma
Ajat ovat muuttuneet, eikä eri sukupuolten omille pyörätyypeille ole enää samanlaista tarvetta kuin 1800-luvulla. Lisäksi pyörien valmistusmateriaalit ovat kehittyneet, eikä poikkipalkkiakaan enää välttämättä tarvita tukemaan pyörän runkoa.
Nykyään erilaiset naisten- ja miestenpyörät ovatkin luultavasti pikemminkin vakiintunut tapa ja jäänne perinteisistä sukupuolirooleista kuin vastaus todelliseen tarpeeseen.