1800-luvun valokuvissa ja piirroksissa monien naisten takamus näyttää isolta, tai ainakin heidän pukunsa korostaa heidän takapuoltaan.
Tuon ajan naisten anatomia ei kuitenkaan poikennut nykynaisista – he vain seurasivat aikansa muotivillitystä.
1860-luvulla useita vuosikymmeniä muodissa olleet jäykät, kellonmuotoiset hameet vaihtuivat laskeutuvampiin pukuihin, joissa oli pitkä laahus.
Jotta hameiden helmat eivät laahaisi pitkin maata ja kuluisi, ompelijat keksivät turnyyrin, joka kokosi helmat ja kohotti niitä takaa.
Ensimmäiset turnyyrit koostuivat teräslangasta valmistetusta kehikosta, joka sidottiin nyöreillä vyötäisille. Sen jälkeen hameen löysä kangas poimutettiin kehikon päälle.
”Turnyyrin ei tule leventää lantiota vaan koota hameenhelmat taakse ja tukea niitä puoleen helman pituuteen saakka, jotta kangas laskeutuu sulavasti eikä muodosta vyötärölle pussia”, naistenlehti Peterson’s Magazine kirjoitti vuonna 1873.
Tämä yhdysvaltalainen puku vuodelta 1870 osoittaa, miten suurelta turnyyri sai naisten takamuksen näyttämään.
Turnyyri esti istumisen
Vaikka turnyyrin muokkaamaa vartaloa pidettiin viehättävänä, turnyyri oli erittäin epäkäytännöllinen. Se vaikeutti liikkumista teki istumisesta lähes mahdotonta.
Turnyyrit kasvoivat ajan myötä yhä suuremmiksi, kun takapuolen päälle koottiin yhä enemmän kangasta ja sitä korostettiin poimuilla, röyhelöillä, nauhoilla ja ruseteilla.
Näin naisten puvuista tuli yhä yliampuvampia ja epäkäytännöllisempiä.
Turnyyri poistui muodista 1900-luvun taitteessa, jolloin muotiin tulivat kapeammat ja käytännöllisemmät hameet.
Naisten hullu muoti eri aikoina
Bliaud
Aika: 1000–1200-luku
Bliaud tai bliaut oli kuin tavallinen tunika tai mekko, mutta siinä oli hyvin pitkät, levenevät hihat. Bliaudia käyttivät sekä miehet että naiset, mutta naisilla hihat saattoivat ulottua jopa maahan asti. Bliaud oli lähinnä yläluokan suosiossa, koska epäkäytännölliset hihat viestittivät, ettei käyttäjän tarvinnut työskennellä.
Kapea putkilohame
Aika: 1908–14
1900-luvun alussa muotiin nousi hame, joka oli lantion ja reisien kohdalla niin kapea, että se rajoitti kävelemistä. Niinpä naiset joutuivat kävelemään lyhyin, töpöttävin askelin. Kapeaa hametta kritisoitiin naisten liikkumavapauden rajoittamisen ja epäsuotuisien terveysvaikutusten vuoksi, mutta se oli erittäin suosittu ensimmäisen maailmansodan alkuun asti.
Paperimekko
Aika: 1960-luku
1960-luvulla muotisuunnittelijat ja vaatevalmistajat yrittivät houkutella nuoria asiakkaita kuitupaperista tehdyillä mekoilla. Niissä oli usein vahvoja värejä ja rohkeita kuvioita, ja niitä markkinoitiin edullisena vaihtoehtona kangasmekoille. Paperimekot olivat kuitenkin hyvin hauraita, ja ne repeytyivät helposti esimerkiksi kastuessaan.