Monokkelin keksijästä ei ole varmuutta, mutta varhaisimmat maininnat niistä ovat peräisin 1720-luvulta, jolloin saksalainen paroni Philipp Von Stosch käytti monokkelia matkallaan Roomassa.
1800-luvulla monokkelista alkoi tulla suosittu rikkaiden parissa muun muassa Englannissa, Ranskassa ja Venäjällä, ja niitä valmistettiin jopa kullasta ja norsunluusta.
Suosiota ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä yksittäiselle silmälasille alettiin pian naureskella muun muassa kirjoissa ja pilapiirroksissa.
Iva johtui siitä, että monokkeli oli vaivalloinen käyttää, sillä sen paikallaan pitämiseksi oli jännitettävä silmää ympäröiviä lihaksia, mikä teki kasvojen ilmeestä kireän ja teatraalisen.
Monokkelista tuli 1800-luvulla rikkaan yläluokan kopeuden symboli.
Ylenpalttisen luksuksen symboli
Monokkelilla ei myöskään ollut mitään erityisiä etuja verrattuna silmälaseihin, jotka oli jo tuolloin keksitty. Joskus monokkelissa ei ollut edes vahvuutta, vaan sitä käytettiin vain sosiaalisen statuksen osoittamiseksi yläluokan parissa.
Monokkelista tulikin pian turhanpäiväisen luksuksen ja yläluokan kopeuden symboli.
Monokkelien suosio hiipui lopullisesti ensimmäisen maailmansodan aikana.
Saksalaiset upseerit kuvauttivat usein itsensä monokkeli silmällä, ja monokkeli alettiin yhdistää vihattuun Saksan armeijaan, joka kävi sotaa muuta Eurooppaa vastaan.