Kaukaisten maailmankolkkien erikoiset ja vaaralliset eläimet ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Ensimmäinen yleisölle avoin eläintarha oli Wienissä vuonna 1752 avattu Tiergarten Schönbrunn. Siellä valistusajan ihmiset saattoivat ihmetellä esimerkiksi susia, norsuja ja suuria kissapetoja.
Wienin eläintarha oli kuitenkin oikeastaan vain jatkoa aiemmille hallitsijoiden yksityisille eläintarhoille.
Rikkailla oli tapana keräillä eksoottisia eläimiä ympäri maailmaa omiin ”kokoelmiinsa” ainakin jo keskiajalta lähtien. Hallitsijat osoittivat valtaansa ja vaurauttaan leijonien ja karhujen kaltaisilla villieläimillä.
Englannin kuninkaalla Henrik III:lla oli esimerkiksi vuosia Lontoon Towerissa jääkarhu, jonka kalastusretket Thamesissa keräsivät tiettävästi paljon uteliaita katsojia.
Kaarle Suuri sai vuonna 802 Bagdadin kalifilta lahjaksi Abul-Abbasiksi nimetyn norsun. Sitä esiteltiin hoviseremonioissa, mutta se oli ehkä sotanorsu, sillä se kuoli kuusi vuotta myöhemmin sotaretkellä Tanskan kuningasta Godfrediä vastaan.
Eläintarhojen historia ulottuu kuitenkin keskiajankin kuninkaallisia erikoisuuksia pidemmälle.
Egyptiläiset olivat ensimmäisiä
Jo noin vuonna 2500 eaa. Egyptin hallitsijoilla oli yksityisiä eläintarhoja, joissa oli muun muassa leopardeja, kirahveja, norsuja ja karhuja. Ilmeisesti egyptiläisillä oli myös eläinten hoitoon erikoistuneita hoitajia huolehtimassa eläinten hyvinvoinnista.
Eläimiä saattoi olla jopa satoja, ja niitä saatettiin käyttää myös uskonnollisissa seremonioissa ja uhrauksissa.
