Ihmiset ja miekkavalaat jakoivat saaliin
1860-luvulta aina 1930-luvulle asti Vanha Tom laumoineen ajoi hetulavalaita Edenin edustalla olevaan lahteen. Sen jälkeen valaanpyytäjät soutivat veneillään harppunoimaan loukkuun jääneitä valaita, jotka eivät miekkavalaiden pelossa uskaltaneet poistua lahdesta.
Jahdin päätteeksi miekkavalaat saivat syödäkseen valaiden kielet, huulet ja sukuelimet, joita ne himoitsivat mutta joita ihmiset eivät tarvinneet. Muut osat Vanha Tom laumoineen jätti suosiolla valaanpyytäjille.
Tuohon aikaan hetulavalaiden rasvasta valmistettiin lamppuöljyä ja hetuloista korsetin luita.
Hammasvauriot johtivat nälkäkuolemaan
Yhteistyötä kesti kolmen sukupolven ajan, kunnes vuonna 1930 eräs kokematon valaanpyytäjä kieltäytyi antamasta kuollutta valasta Vanhalle Tomille. Hän iski Tomia useita kertoja harppuunallaan, kunnes se luovutti ja ui pois.
Vähän myöhemmin Vanhan Tomin ruho huuhtoutui rannalle.
Suuri osa Tomin hampaista oli vaurioitunut kahakassa ajattelemattoman valaanpyytäjän kanssa, ja seurauksena oli ollut ientulehdus, jonka vuoksi Vanha Tom oli luultavasti kuollut nälkään.
Vanhan Tomin kuoleman jälkeen miekkavalaslauma katosi Edenin vesiltä. Yhden teorian mukaan muut valaanpyytäjät tuhosivat lauman estääkseen sitä verottamasta alueen hetulavalaskantaa.