Historian saatossa monet – yleensä miehet – ovat ajautuneet niin kiivaisiin kiistoihin, että ne on voitu ratkaista vain vedonlyönnillä. Vaikka Phileas Fogg voitti Jules Vernen romaanissa Maailman ympäri 80 päivässä omaisuuden vetoa lyömällä, todellisuudessa kyse on harvoin ollut rahasta.
Tärkeämpää on ollut se, että on voinut lopuksi todeta ”Mitä minä sanoin!”
Olipa sitten pelissä kunnia tai omaisuus, vedonlyönnin osapuolet ovat altistaneet itsensä melkoisille koitoksille voittaakseen. Perehdymme niistä hulluimpiin.
1. Maailman ympäri rautanaamiossa
Rautanaamiota käyttänyt mies myi itseään kuvaavia postikortteja.
Vuonna 1907 englantilainen aatelismies lordi Londale löi vetoa yhdysvaltalaisen miljonäärin John Pierpont Morganin kanssa siitä, onko mahdollista matkustaa maailman ympäri kypärä päässä ottamatta sitä kertaakaan pois ja paljastamatta henkilöllisyyttään.
Lisäksi matkustajan piti työntää lastenvaunuja ja elättää itsensä myymällä itsestään kypärä päässä otettuja valokuvia. Jotta veto olisi vielä älyttömämpi, hänen piti myös mennä matkan aikana naimisiin.
Konkurssikypsä brittiläinen liikemies Harry Bensley ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja ehti ilmeisesti Japaniin asti, ennen kuin ensimmäinen maailmansota puhkesi ja pakotti hänet palaamaan kotiin ja ilmoittautumaan asepalvelukseen.
”Silmiini koski, ja minulla oli sietämättömiä pääkipuja. Useasti pyörryin matkan varrelle”, Bensley selitti myöhemmin. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Bensley oli oikeasti matkustanut Britteinsaarilta minnekään.
2. Kleopatran kallis päivällinen
Kleopatran vedonlyönti kiehtoi jälkipolvia niin paljon, että italialainen maalari Tiepolo ikuisti sen vuonna 1744.
Historioitsija Plinius vanhemman mukaan Kleopatra (69–30 eaa.) löi roomalaisen rakastajansa kenraali Marcus Antoniuksen kanssa vetoa. Egyptin kuningatar oli usein valittanut rakastajan järjestävän kehnoja päivällisiä hänen kunniakseen.
Kleopatra julisti, että hän pystyisi helposti kuluttamaan kymmenen miljoonaa sestertiusta yhteen päivälliseen. Marcus Antonius hyväksyi vedon.
Seuraavana päivänä Kleopatra järjesti päivälliset, jotka eivät vaikuttaneet tavallista ylellisemmiltä, ja Marcus Antonius puhkesi nauruun. Pliniuksen mukaan Kleopatralla oli ässä hihassaan:
”Hän määräsi jälkiruoan tarjoiltavaksi. Palvelijat asettivat hänen eteensä etikkamaljan. Hän irrotti korvarenkaastaan helmen, tiputti sen etikkaan, ja kun helmi oli liuennut etikkaan, hän joi sen.”
Helmet olivat miljoonien sestertiusten arvoisia, joten Pliniuksen mukaan ”vedonlyönnin tuomari Lucius Plancus esti Kleopatraa, kun tämä valmistautui liuottamaan uuden helmen, ja julisti tämän jälkeen Marcus Antoniuksen hävinneeksi”.
3. ”Olen Englannin rumin mies”
Britit rakastivat eksentristä Heideggeriä, joka tunnettiin ”sveitsiläisenä kreivinä”.
Sveitsiläinen Johann Jacob Heidegger muutti vuonna 1708 Englantiin, missä hän ryhtyi teatterinjohtajaksi ja saavutti kuuluisuutta järjestämillään naamiaisilla. Heidegger tuli myös tunnetuksi Englannin rumimpana henkilönä, ja hän vaali nimitystä huolellisesti, koska se oli hyväksi hänen liiketoiminnalleen.
Kun Chesterfieldin neljäs jaarli väitti pystyvänsä löytämään vielä Heideggeriä rumemman ihmisen, sveitsiläinen otti vedon vastaan. Jaarli etsi Lontoon slummeista käsiinsä naisen, joka oli Heideggerille arvollinen vastustaja.
Kun ehdokkaat sitten astuivat tarkoitusta varten valitun tuomariston eteen, Heidegger tajusi, että hän oli vaarassa hävitä vedon.
Joidenkin lähteiden mukaan Heidegger asetti viekkaasti peilin naisen eteen niin, että tämä pyörtyi nähtyään itsensä. Toisten mukaan Heidegger sai naisen pyörtymään laittamalla tämän hatun päähänsä. Hattu oli niin rähjäinen, että sen ansiosta Heidegger säilytti tittelinsä.
4. Sokkolaskeutuminen meni pieleen
Tupolev Tu-134A -kone oli matkalla Jekaterinburgista Groznyiin Tšetšeniaan.
Aeroflotin lennon 6502 lentäjät valmistautuivat 20. lokakuuta 1986 tekemään välilaskun Samaran lentokentälle, joka sijaitsee tuhat kilometriä kaakkoon Moskovasta. Lentokapteeni Aleksandr Kljujev oli lyönyt vetoa perämiehen Gennadi Žirnovin kanssa siitä, että hän pystyisi ongelmitta laskeutumaan kentälle niin, että ohjaamon verhot olisivat kiinni.
Hän aikoi tuoda koneen, jossa oli 94 matkustajaa, turvallisesti maahan vain mittareiden avulla ilman radion välityksellä tulevia korkeusilmoituksia.
Kljujev, joka oli Neuvostoliiton kansallisen lentoyhtiön kokenut lentäjä, olisi ehkä onnistunut idioottimaisessa tempussaan, jos hän ei olisi arvioinut koneen korkeutta väärin. Kone iskeytyi kiitorataan 280 kilometrin tuntinopeudella.
Pyörät irtosivat, ja kone kaatui ja kierähti ympäri saaden pahoja vaurioita.
Vuotava polttoaine sytytti koneen nopeasti tuleen. Kuin ihmeen kaupalla 24 matkustajaa ja miehistön jäsentä selvisi hengissä, mutta 70 kuoli. Kljujev sai 15 vuoden tuomion.
5. Hyväntekeväisyysmarssi vihollismaan halki
Bates taittoi noin 2 300 kilometriä vanhojen vihollisalueiden halki kolmessa kuukaudessa.
Marraskuussa 1867, alle kolme vuotta Yhdysvaltojen sisällissodan päättymisestä, pohjoisvaltioiden armeijan kersantti riiteli naapurinsa kanssa.
”Etelävaltiot kapinoivat yhä. Ne vihaavat unionin lippua eikä missään etelässä kukaan uskalla pitää sitä esillä ilman sotilaiden suojaa”, naapuri intti itsepintaisesti.
”Erehdyt. Voin kantaa lipun Mississippistä kaikkien kapinallisvaltioiden läpi yksinäni ilman, että kukaan puuttuu asiaan”, kersantti Gilbert Bates sanoi.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Bates marssi matkan kantaen tähtilippua. Hän kulki aseistautumattomana ja yksin Vicksburgista Mississippistä Washington D.C:hen. Hän myi matkan varrella kuvia itsestään ja lipusta, ja ylijääneet rahat hän lahjoitti sotaleskille ja -orvoille.
6. Jekuttaja kohautti Lontoota
Vedonlyönti sai aikaan kaaoksen Westminsterissä Berners Streetillä. Sadat ihmiset koputtivat talon numero 54 ovea.
Vuonna 1809 englantilainen Theodore Hook löi ystävänsä Samuel Beazleyn kanssa erikoisen vedon. Hook väitti, että hän pystyi tekemään mistä tahansa Lontoon talosta kuuluisan.
Beazley valitsi umpipähkään kohteeksi Westminsterin kaupunginosasta osoitteen Berners Street 54. Varhain aamulla 27. marraskuuta kaksitoista nuohoojaa koputti numerossa 54 asuvan rouva Tottenhamin ovea. Hook oli tilannut heidät kaikki ja seurasi tilannetta Beazlyn kanssa vastapäätä olevasta talosta.
Nuohoojien jälkeen paikalle saapui hiilitoimitus toisensa perään. Sitten osoitteeseen alkoi vyöryä kakkuja leipureilta ja sitten lääkäreitä, kalakauppiaita ja suutareita. Taloon toimitettiin myös täysi tusina pianoja. Pian paikalle saapuivat Lontoon pormestari ja Canterburyn arkkipiispa.
Liikenne ruuhkaantui, ja ”jokainen kynnelle kykenevä poliisi kutsuttiin ohjaamaan ihmisiä pois, ja heitä sijoitettiin myös Berners Streetin kulmiin estämään kauppiaita lähestymästä taloa”, raportoi Morning Post -lehti. Beazley tunnusti hävinneensä vedon.
7. Tylsyys ajoi herrat vedonlyöntiin
Snobien herrainkerhoissa sikisi lukemattomia älyttömiä vedonlyöntejä.
Mihin upporikas aatelinen kuluttaa aikansa, kun palkolliset huolehtivat taloista ja tiloista? Viktoriaanisen ajan Englannissa hän roikkui vertaistensa joukossa kerhollaan eli clubilla.
Kaikki yläluokan miehet kuuluivat johonkin pääkaupungin herrainkerhoon, joissa uhkapelit olivat lain mukaan sallittuja. Suosituimpia olivat korttipelit, mutta myös muuta uhkapeliä harrastettiin.
Hiprakassa klubin jäsenet löivät vetoa milloin mistäkin. Kerhojen alkuvuosina vedot merkittiin myös huolellisesti muistiin.
Brooks’s Gentleman Clubin arkistoista vuodelta 1795 käy ilmi, että lordi Cholmondeley löi lordi Derbyn kanssa 500 guineaa (nykyrahassa noin 2 150 euroa) vetoa siitä, että hän pystyisi harrastamaan seksiä kuumailmapallon kyydissä 900 metrin korkeudessa.
Arkistot eivät paljasta, kumpi lordeista voitti.
8. Lentäjä varasti koneen todistaakseen kantansa
Humalainen varasti Cessna 140:n ja laskeutui sillä baarin eteen vedonlyönnin vuoksi.
Thomas Fitzpatrick vietti kosteaa iltaa syyskuussa 1956 New Yorkissa Manhattanilla. Entinen Yhdysvaltojen ilmavoimien lentäjä ajautui kiivaaseen väittelyyn muiden kantakapakkansa vieraiden kanssa siitä, oliko mahdollista lentää New Jerseystä New Yorkiin vartissa.
Fitzpatrick päätti osoittaa olevansa oikeassa ja poistui St. Nicholas Avenuella sijaitsevasta baarista. Hän ajoi 17 kilometrin päähän New Jerseyyn Teterboron lentokentälle ja varasti sikäläisestä lentokoulusta Cessna-pienkoneen.
Fitzpatrick oli ajatellut ensin laskeutua baarin lähelle Jackie Robinsonin puistoon, mutta kello kolme aamulla puistossa oli siihen liian pimeää ja vaarallista. Siksi hän päätti kokeilla laskeutumista St. Nicholas Avenuelle. Laskeutuminen onnistui kuin ihmeen kaupalla, eikä kukaan loukkaantunut.
Baarin asiakkaisiin tempaus teki vaikutuksen, mutta poliisiin ei. Fitzpatrick sai sadan dollarin (nykyrahassa melkein tuhannen euron) sakot.
9. Tukeva teurastaja löi juoksussa solakan aatelisen
Kapeat kujat antoivat liikapainoiselle teurastajalle ratkaisevan edun.
Barrymoren 7. jaarli tunnettiin yhtenä Englannin innokkaimmista uhkapelaajista. 13. maaliskuuta 1788 The World -lehti julisti:
”Päivän merkillisimpiin vetoihin kuuluu seuraava: Bedfordin herttua löi vetoa 1 000 guineaa (noin 4 300 euroa, toim.), että lordi Barrymore ei pysty syömään elävää kissaa!”
Ei tiedetä, popsiko lordin kissan, mutta toisen hänen vetonsa tulos on tiedossa.
Liikapainoinen teurastaja nimeltä Bullock haastoi 19-vuotiaan jaarlin kilpajuoksuun. Ikä- ja painoeron vuoksi jaarli teki kaksi myönnytystä:
Ensinnäkin Bullock sai valita 100 jaardin (noin 91 metrin) kilpajuoksun reitin, ja toiseksi hän sai etumatkaa 32 metriä, koska hän kykeni vain taapertamaan, ei juoksemaan.
Viekkaasti Bullock päätti, että kisa järjestetään kapealla kadulla, missä jaarlin oli mahdotonta päästä ohi. Teurastaja voitti kilpailun selkeästi.
10. Brittiläinen vesipeto meni liian pitkälle
Niagaran kuohut ovat aina kiehtoneet Webbin kaltaisia tyhmänrohkeita tyyppejä.
Vuonna 1883 kapteeni Matthew Webbille tarjottiin 10 000 dollaria Niagaran putousten alajuoksun läpi uimisesta Yhdysvalloissa. Britti oli muutamia vuosia aiemmin tehnyt uinnin historiaa uimalla ensimmäisenä Englannin kanaalin yli.
Webb löi mielellään uimisesta vetoa: hän oli esimerkiksi voittanut vedon siitä, kumpi kykenisi pysyttelemään vedessä pisimpään – hän vai vedessä viihtyvä newfoundlandinkoira. Britti löi koiran puolellatoista tunnilla.
Niagara oli iso haaste, koska pyörteet kiskoivat kaiken pinnan alle, missä piili teräväsärmäisiä kiviä.
Webb oli saanut sponsoreilta rahaa vedonlyönneistä, mutta vuonna 1883 yksikään yritys ei halunnut joutua yhdistetyksi älyttömään tempaukseen.
Webbin olisi kannattanut harkita asiaa vielä kerran, ennen kuin hän 24. heinäkuuta heittäytyi putouksen kuohuihin. Ensimmäisen osuuden selvitettyään hän jäi pyörteiden riepoteltavaksi, ja hänen ruumiinsa tuli pintaan vasta useiden päivien päästä.