Wikimedia Commons
Brittiläisiä lapsia hiilikaivoksessa

Lapsuus oli kovaa ja vaarallista

Jotkut raatoivat tehtaiden koneiden jylyssä, toisten oli ryömittävä ahtaisiin savupiippuihin tai syvälle kaivosten uumeniin. Lapsityö oli 1800-luvulla hengenvaarallista – onnekkain pääsi pellolle linnunpelätiksi.

Kaduilla

Kadulla sanomalehtiä myyvä poika Yhdysvalloissa 1900-luvulla

Kaupungeissa jo viisivuotiaita lapsia värvättiin sanomalehtiä kaupustelemaan.

© Wikimedia Commons

Lehtimyyjästä työttömäksi

Lapsia työllistettiin tehdastyön lisäksi muun muassa lähetteinä tai kadunlakaisijoina. Lapset myivät myös esimerkiksi kaduilla sanomalehtiä ja saattoivat jopa nostella työkseen keiloja keilahalleissa, joissa vauras väki viihtyi huvittelemassa.

Katuammatit olivat monia muita lasten töitä turvallisempia mutta myös epävarmempia, sillä lapset yleensä irtisanottiin, kun he varttuivat, minkä jälkeen töitä oli vaikeaa löytää enää muualta.

Nuohoojaksi pukeutunut lapsi

Pienen nuohoojan elämä saattoi päättyä äkisti savupiipun ahtaudessa tai korkealta katolta pudotessa.

© Owlcation

Nuohoojan piti olla pieni ja hoikka

Lontoon vuoden 1666 tuhoisan tulipalon jälkeen Britannian hallitus oli määrännyt lailla nuohoamisesta suurkaupungeissa.

Tiiviisti rakennetuissa, korkeissa taloissa savupiiput olivat hyvin kapeita, ja nuohoojat keksivät pian värvätä lapsia puhdistamaan piippuja herkästi syttyvistä kertymistä.

Nuohoojamestarilla oli tyypillisesti alaisinaan kaksikymmentä lasta, joista hän sai valtiolta maksun. Vaikka työ oli vaarallista ja fyysisesti kuluttavaa, siinä saattoi piillä joillekin lapsille mahdollisuus oikeaan uraan.

Työskenneltyään seitsemän vuotta nuori nuohooja oli nimittäin vapaa hakeutumaan töihin myös muille nuohoojamestareille, ja hän saattoi myöhemmin edetä itse aina mestariksi asti ja työllistää muita.

Kaivoksissa

Lapsia työssä hiilikaivoksessa

Hiilipöly teki kaivostyöstä hengenvaarallista, ja keuhkosairaudet veivät monilta hengen alle 40-vuotiaana.

© Lewis Hine

Lapset raahasivat varusteita

Kaivoksilla lasten ensimmäisiä tehtäviä oli yleensä käytävien oviluukkujen avaaminen ja sulkeminen, hiilen puhdistaminen käytävien suulta ja hakkujen kantaminen kaivostyöläisille.

Hieman vanhemmat lapset kuljettivat varusteita alas kaivoskäytäviin. Se oli vielä suhteellisen vaaratonta verrattuna töihin, jotka lopulta odottivat kaivoksen uumenissa.

Jos puiset tukirakenteet pettivät, käytäville romahtava maa-aines saattoi tukkia tien ja jättää työntekijät loukkuun. Kaasuvuodot aiheuttivat käytävissä myös räjähdyksiä, jotka hautasivat niin lapset kuin aikuisetkin alleen.

Kun lapset varttuivat, heidän tehtäväkseen tuli vetää hiilivaunuja ahtaita käytäviä pitkin kaivoskuilulle, missä höyrykäyttöinen nostolaite nosti hiilen maan pinnalle.

Lapsityöläinen hiilikaivoksen oven sulkijana

Luukkujen avaajan työ oli yksinäistä, ja hän saattoi joutua odottamaan hiilivaunujen saapumista tuntikausia.

© Lewis Hine

Luukkuja oli vartioitava

Nuoremmat lapset työskentelivät kaivoksissa usein ”ovenavaajina”, joiden vastuulla oli avata käytäviin johtavat luukkuovet. Kaivoksen eri osia erottavien puuovien tarkoituksena oli rajata mahdollisten räjähdysten vaikutuksia.

Kunkin oven luona istui lapsi, joka piteli oveen kiinnitettyä narua. Kun lapsi kuuli hiilivaunun lähestyvän, hän avasi luukkuoven narusta vetämällä. Työpäivät olivat 12-tuntisia, ja ne vietettiin sysipimeässä.

Oven avaajan työ oli kaivoksen helpoimpia ja turvallisimpia tehtäviä mutta myös hyvin vastuullista ja yksinäistä. Ovenavaajalapset altistuivat myös hiilelle ja kosteudelle, jotka sairastuttivat monia.

Maatiloilla

Lapsi poimii puuvillaa pellolla

Orjuuden lakkauttamisen jälkeen lapsia alettiin käyttää monin paikoin puuvillan poimijoina.

© Lewis Hine

Lapset kylvivät ja myivät sadot

Kun ihmiset alkoivat hakeutua työn perässä kaupunkeihin, maataloudessa työväestä tuli pulaa. Tällöin myös lapsityöläisten merkitys kasvoi. Lapset eivät olleet maalla läheskään yhtä kysyttyä työvoimaa kuin kaupungeissa, ja he aloittivat tiloilla työskentelyn tyypillisesti vasta 10-vuotiaina.

Tiloilla lasten tehtävinä oli esimerkiksi eläinten vartiointi, sadon kylväminen ja karjan myyminen toreilla.

Sadonkorjuun jälkeen lasten työt jatkuivat esimerkiksi metsissä, missä he keräsivät polttopuita. Kun lapset kasvoivat, he siirtyivät raskaampiin töihin, muun muassa kyntämään peltoja.

Lapsityöläisiä yhdysvaltalaisella maatilalla 1900-luvulla

Maatiloilla ei ollut paljoa töitä pikkulapsille, mutta nämäkin saattoivat toimia linnunpelätteinä tai auttaa pelloilla.

© Lewis Hine

Lapset olivat eläviä linnunpelättejä

Maaseudullakin köyhien perheiden oli yritettävä löytää lapsilleen töitä toimeentulon tueksi. Maalla lasten työllistyminen oli vaikeampaa, mutta joskus tiloilta löytyi tehtäviä pienillekin lapsille.

Maalla 7–8-vuotiaat lapset saattoivat saada töitä esimerkiksi pelloilla linnunpelättiminä. Työpäivä alkoi neljältä aamulla, kun linnut heräsivät, ja jatkui aina iltaseitsemään asti. Viisitoistatuntista työpäivää rikkoivat vain lyhyet ruokatauot, jolloin tarjolla oli leipää ja joskus hyvällä onnella hieman talon väen aterialta yli jäänyttä juustoa tai lihaa.

Tehtaissa

Lapsityöläisiä tekstiilitehtaassa

Tekstiilitehtaiden kehruukoneet saattoivat katkoa jäseniä tai viedä jopa pienen työläisen hengen.

© Library of Congress

Kehruukoneet tappoivat

Lapsityöläisille tehdastyö oli vaarallisimpia vaihtoehtoja. Se oli kuitenkin myös haluttua, sillä se avasi mahdollisuuden työskennellä suurkaupungeissa, jonne virtasi 1800-luvulla miljoonia ihmisiä.

Tehdastyöstä maksettiin huonosti, ja työpäivät olivat 12–14-tuntisia. Työn kustannusten minimoimiseksi tehtaiden omistajat hakivat innokkaasti työvoimaa lastenkodeista. Lapsia voitiin värvätä huoletta viranomaisilta, jotka tekivät itse rahaa järjestelyllä.

Monien nuorten työläisten tehtävänä oli seistä kutomakoneiden vierellä ja esimerkiksi korjata katkenneet langat. Työ oli hengenvaarallista, sillä koneita ei pysäytetty missään vaiheessa, jolloin sormet, kädet ja jalat jäivät niihin helposti puristuksiin.

Tehtaat olivat myös kuumia ja pölyisiä, ja surkea ilmanvaihto ärsytti hengitysteitä ja silmiä ja aiheutti myös vatsavaivoja.

Lapsityöläinen puhdistaa konetta tehtaassa

Lasten pienet sormet sopivat koneiden hammasrattaiden puhdistukseen mutta jäivät usein myös pyörivien osien väliin kohtalokkain seurauksin.

© Yarn Mills Yazoo

Tehdastyö oli hengenvaarallista

Tekstiilitehtaissa koneiden alle kerääntyi irronnutta puuvillaa, ja pieninä ja ketterinä lapset määrättiin usein ryömimään raskaiden koneiden alle ja keräämään puuvillajäämät – koneiden käydessä edelleen normaalisti.

Työ oli äärimmäisen vaarallista, ja tehtailla sattui usein vakavia onnettomuuksia. Lapsityöläisen hiukset saattoivat esimerkiksi jäädä koneiden alla kiinni liikkuviin osiin, jotka repivät irti päänahkaa ja kasvojen ihoa. Lasten kädet saattoivat myös murskaantua hammasrattaiden väliin, ja työ saattoi viedä jopa hengen, jos lapsi sattui 14-tuntisen työpäivänsä aikana nukahtamaan koneen äärellä.