Lettujen alkuperää ei tiedetä varmuudella, mutta erilaisia ohukaisia on luultavasti paistettu siitä lähtien, kun ihminen keksi jauhaa viljaa jauhoiksi ja sekoittaa sen veteen.
Tutkimuksissa on selvinnyt, että jopa kivikaudella elänyt Ötziksi kutsuttu mies, jonka muumioitunut ruumis löydettiin Alpeilta vuonna 1991, oli syönyt lettuja vähän ennen kuolemaansa 5 300 vuotta sitten.
Kreikkalaiset kuvailivat lettuja ensimmäisinä
Ensimmäiset kirjalliset maininnat ohukaisista ovat peräisin antiikin Kreikasta, jossa esimerkiksi runoilijat Kratinos ja Magnes kirjoittivat niistä 400-luvulla eaa.
”Seuravaksi tuotiin kuumia kakkuja suoraan tulesta, ja hän leikkasi ne ja antoi kullekin miehelle. Niitä kutsuttiin nimellä teganites”, kirjoittaa Magnes letuista, joiden teganites-nimi tulee paistinpannua tarkoittavasta sanasta tagenon.
Kreikkalaiset pannukakut valmistettiin vehnäjauhoista, oliiviöljystä, hapatetusta maidosta ja hunajasta, ja niitä syötiin yleensä aamiaiseksi. Kreikkalaiset valmistivat lisäksi spelttijauhoista staitites-lettuja, joiden päälle lisättiin hunajaa, seesaminsiemeniä ja juustoa.
Kristityt rakastivat lettuja
Lettujen suosio jatkui keskiajalle, jolloin Euroopan kristityt söivät niitä etenkin laskiaistiistaina eli viimeisenä päivänä ennen pääsiäispaaston alkua.
Englanninkielisissä maissa laskiaistiistaita kutsuttiinkin Pancake Dayksi eli ”pannukakkkupäiväksi”, jolloin kodin jauho-, maito- ja munavarastot tyhjennettiin ennen 40 päivän paastoa.
Ensimmäinen tunnettu lettuohje löytyy englanninkielisestä keittokirjasta The Good Housewife's Jewell vuodelta 1585, ja se sisältää muun muassa jauhoja, kermaa, munanvalkuaisia ja tilkan olutta.
Keskiajalla lettuja syötiin etenkin ennen kristillisen pääsiäispaaston alkua. Maalaus kuvaa lettujen valmistusta vuonna 1560.