Kyseenalainen kunnia olla historian ensimmäinen tunnettu rattijuoppo kuuluu taksinkuljettaja George Smithille. Smith varmisti paikkansa historiankirjoissa 10. syyskuuta 1897, kun hän menetti ajoneuvonsa hallinnan, törmäsi rakennukseen Lontoossa ja rikkoi vesijohdon.
Kun 25-vuotias Smith nousi autosta, paikalle tulleet havaitsivat hänet päihtyneeksi ja raahasivat hänet lähimmälle poliisiasemalle.
Brittiläinen laki vuodelta 1872 kielsi minkä tahansa ”vaunun tai höyrykoneen” kuljettamisen alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkometriä ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä keksitty, joten poliisilla ei ollut keinoa mitata ja todistaa Smithin veren alkoholipitoisuutta.
Smith kuitenkin pidätettiin, ja lopulta hän tunnusti nauttineensa ”lasillisen tai kaksi olutta”. Poliisi antoi hänelle 25 shillingin sakot – mikä vastaa noin 30:tä nykyeuroa – ja päästi hänet sitten menemään.
Vasta luotettavan ja käytännöllisen alkometrin keksimisen myötä 1950-luvulla poliisi pystyi varmuudella toteamaan, oliko autoilija juonut alkoholia.
New York kielsi rattijuoppouden
Auton kuljettaminen päihtyneenä kiellettiin lailla New Yorkin kaupungissa Yhdysvalloissa vuonna 1910. Lain tehokas valvominen oli kuitenkin hyvin vaikeaa, ja vuonna 1936 professori Rolla Harger esitteli keksimänsä laitteen, jonka hän uskoi helpottavan poliisien työtä. Hän sai tuolloin patentin Drunkometerilleen eli laitteelle, jolla voitaisiin mitata, oliko henkilö nauttinut alkoholia.
Laite oli kuitenkin epäkäytännöllinen ja epätarkka, ja vasta vuonna 1954 yhdysvaltalainen Robert Borkenstein keksi nykyisen kaltaisen alkometrin.
Borkensteinin laite mittasi melko tarkasti alkoholin määrän uloshengitysilmasta, ja sen avulla poliisi saattoi todeta, miten paljon alkoholia autoilija oli nauttinut.