Hypnoosin syntyperä on jäänyt historian hämäriin, aikoihin, jolloin magia ja parantaminen olivat erottamattomia. Modernin hypnoosin juuret juontuvat kuitenkin 1700-luvulle ja lääkäri Franz Mesmeriin, joka uskoi voivansa luoda ja siirtää potilaisiinsa mystistä energiaa, ”animaalista magnetismia”.
Mesmerin menetelmiin kuului muun muassa tuijottaa potilaita silmiin tuntikausia. Jotkut vaikuttivat vaipuvan näin transsiin, jonka energia paransi heidät. Mesmerin näkemykset jakoivat lääkärikuntaa – monien mielestä mies oli silkka huijari, mutta Mesmerin kannattajat uskoivat hänen löytäneen eurooppalaisen vastineen kiinalaisten tuntemalle elämänvoimalle qi:lle.
1800-luvulla jotkut lääkärit, kuten Jean-Martin Charcot, uskoivat naisten olevan miehiä herkempiä hypnoosille.
Mystiikka sai jäädä
Useimmat lääkärit viittasivat kintaalla Mesmerin teorioille, mutta jotkut alkoivat kehittää hänen ideoitaan edelleen. Skottilääkäri James Braid myönsi, että Mesmer pystyi parantamaan ihmisiä, mutta ei uskonut sen johtuvan yliluonnollisista kyvyistä.
Braidin mukaan Mesmer hallitsi psykologisen prosessin, jossa hän vaikutti potilaiden ajatuksiin, tunteisiin ja käytökseen. Parantuminen lähti näin potilaasta itsestään, ei lääkäristä, ja se voitiin saavuttaa esimerkiksi keskittymisellä ja rentoutumisella. Braidin mukaan Mesmerin mystiikka tuli korvata rationaalisella lähestymistavalla, ja tälle näkemykselle alkoi vähitellen rakentua myös moderni terapeuttinen hypnoosi.