Yksi nykyisten energiajuomien varhaisimmista edeltäjistä näki päivänvalon, kun amerikkalainen liikemies William Mark Swartz kehitti kofeiinia sisältävän sitruunajuoman nimeltä Dr. Enuf.
Swartzin pyrkimys oli kehittää ”energiabuusteri”, joka ei sisältäisi niin paljon sokeria kuin muut virvoitusjuomat.
Dr. Enuf sisälsi esimerkiksi B-vitamiinia ja kofeiinia, ja mainoksissa sen muun muassa väitettiin parantavan krapulan.
Japanilaista Lipovitania myydään yhä monissa Aasian maissa. Red Bull sisältää tauriinia 1 000 mg / 250 ml, Lipovitan puolestaan jopa 2 000 mg / 100 ml.
Dr. Enufia markkinoitiin ensisijaisesti alkoholidrinkkien mikserinä, joten se ei ollut varsinaisesti energiajuoma. Japanilainen Lipovitan sen sijaan oli.
Lipovitan oli lääkeyhtiön vuonna 1962 kehittämä ”energiaa antava mikstuura”, ja sen kohderyhmiä olivat ammattikuljettajat ja tehdastyöläiset, joiden piti pysytellä virkeinä ja valppaina pitkiä rupeamia. Japanilaisessa kilpailuhenkisessä työkulttuurissa juoma sai kuitenkin pian suuren suosion alati kasvavassa toimistotyöläisten, japaniksi salarymen, joukossa.
Lipovitan tuoksui ja maistui yskänlääkkeeltä, ja yksi pullo sisälsi jopa 2 000 milligrammaa muun muassa sykettä kiihdyttävää tauriinia. Pulloon oli liimattu varoitus, jonka mukaan juomaa ei suositeltu nauttimaan enempää kuin pieni 100 millilitran pullo päivässä.
Red Bull valloitti maailman
Energiajuomien kansainvälinen läpimurto tapahtui, kun itävaltalainen liikemies Dietrich Mateschiz tutustui Thaimaan-matkallaan vuonna 1984 paikalliseen energiajuomaan, joka sisälsi muun muassa tauriinia, tosin paljon vähemmän kuin Lipovitan.
Hän kehitti yhteistyössä thaimaalaisen yrityksen kanssa juomasta makeamman ja vahvemman version, joka valloitti Euroopan ja Yhdysvallat nimellä Red Bull.