Pohjoismaisen ylioppilaslakkiperinteen juuret juontuvat 1800-luvulta. Erityisesti siihen vaikutti skandinaavinen opiskelijatapaaminen, joka järjestettiin Kööpenhaminassa vuonna 1845.
Ruotsalaiset opiskelijat käyttivät siellä valkoisia lakkeja, joissa oli sinikeltaiset kokardit. Norjalaisilla oli mustat lakit, joissa oli lippa ja tupsu.
Tanskalaisilla opiskelijoilla ei ollut yhdenmukaisia päähineitä, mutta hekin alkoivat 1850-luvulla käyttää ruotsalaista lakkia muistuttavia mutta mustia lakkeja. Vuonna 1875 suomalaisopiskelijat saapuivat Uppsalaan opiskelijatapaamiseen valkoisissa lakeissa.
Lakkiperinne oli peräisin Saksasta, jossa monilla opiskelijayhdistyksillä oli oma lakkinsa. Tapa saapui ensin Ruotsiin saksalaisissa yliopistoissa opiskelleiden mukana.
Vain miehet käyttivät lakkia
Suomessa opiskelijat olivat tosin käyttäneet opiskelijalakkia jo aiemminkin. Ylioppilailla oli 1800-luvun alussa sininen univormu ja siihen kuuluva lakki, ja kun univormun käytöstä luovuttiin, lakki jäi. Valkomustan samettisen ylioppilaslakin historia alkaa vuodesta 1865, jolloin muutama helsinkiläinen ylioppilas teetti itselleen lakit ruotsalaisen mallin mukaan – ja sai pilkkaa osakseen. Lakkivillitys levisi kuitenkin nopeasti.
Aluksi lakkia käyttivät vain miehet. Lakissa on lyyra sen vuoksi, että ennen ylioppilastutkinto oli myös pääsykoe Helsingin yliopistoon, jonka tunnus lyyra on. 1950-luvulle asti lakkia käytettiin vapusta syksyyn.
Nykyään myös lakin sisävuorin väri vaihtelee. Yleisin väri on sinivalkoinen, mutta värillä voi korostaa omaa kotiseutuaan. Suomenruotsalaisilla on myös omat värinsä.