Niin opettajat kuin oppilaatkin ­saivat usein haukut niskaansa, kun he tukkivat kulkuteitä

Koulun historia: Nöyryyttämisestä nuhtelukieltoon

Yksi asia oli yhteistä kouluille niin Rooman valtakunnassa, keskiajalla kuin 1800-luvullakin: kurittomat oppilaat saivat kuulla kunniansa. Tanskalaiskoulu haluaa nyt kokonaan eroon nuhtelusta – mutta onko se hyvä idea?

Tanskalaiskoulu kieltää nuhtelun

Tanskan toiseksi suurimman kaupungin Aarhusin lähellä sijaitsevassa Herskindin koulussa aiotaan kieltää oppilaiden nuhtelu.

Koulun opettajat haluavat ansaita lasten luottamuksen ja yrittää nuhtelemisen ja negatiivisen ilmapiirin luomisen sijaan nähdä tilanteet lasten näkökulmasta ja keskustella ongelmista rauhallisesti ja kiihtymättä.

Tavoite on välittää lapsille positiivisia odotuksia ja siten opastaa heitä hyvään käytökseen – näyttämällä itse esimerkkiä.

Opettajien mukaan nuhtelu usein pahentaa epätoivottua käytöstä luokassa. Niinpä he haluavat pikemminkin perehtyä lasten ongelmiin voidakseen paremmin tunnistaa, miksi oppilaat toimivat kuten toimivat.

Lue koulunkäynnin historiasta:

Rooman valtakunta: Kunnon opetusta vain yläluokan lapsille

Antiikin Roomassa ei ollut valtion ylläpitämiä kouluja, vaikka se oli­kin aika hyvin organisoitu, vaan opetusta antoivat yksityiset opettajat maksua vastaan.

Myöskään koulurakennuksia ei ollut, vaan opetusta annettiin kaduilla tai ­liikehuoneistojen tiloissa. ­Ruumiillinen kuritus oli sallittua.

Koulutus oli jaettu kolmeen ­vaiheeseen. Alkeisopetuksessa opeteltiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mikä riitti esimer­kiksi käsityöläiselle.

Kaksi seuraavaa koulutusastetta opettivat yläluokan nuorille näiden tarvit­semaa sivistystä.

Alkeisopetus oli tarjolla myös ­tytöille, mutta suurin osa oppilaista oli poikia. Orjien lapset eivät virallisesti saaneet käydä koulua, mutta he saattoivat jos­kus seurata omistajansa lasten saamaa opetusta.

Edut: Oppia oli tarjolla lähes kaikille. Perustaitoihin keskittyvää alkeisopetusta oli ­tarjolla kaikille vapaille­ lapsille.

Haitat: Koulutus ylläpiti hierarkiaa. Koulutus oli maksullista, ja vain rikkaimmilla oli varaa korkeimpaan koulutukseen.

”Koulukirjat” olivat papyrusrullia, joita kannettiin pyöreässä rasiassa nimeltä scrinium.

© Getty Images, Alamy/imageselect & Peter van der Sluijs

Keskiaika: Kaikki opeteltiin ulkoa

Keskiajan kouluissa oppilailla ei ollut omia kirjoja, sillä siihen aikaan kirjat olivat käsintehtyjä ja erittäin kalliita, eikä sen enempää kouluilla kuin vanhemmillakaan yleensä ollut varaa niihin.

Niinpä lasten oli opeteltava ulkoa, mitä opettaja tunneilla puhui. Tehtävää ei helpottanut se, että suurin osa opetuksesta tapahtui latinan kielellä.

Kirjat halpenivat ja yleistyivät kouluissa vasta Gutenbergin keksittyä painokoneen 1400-luvulla.

Kirjat olivat kalliita, ja useimpien oli pärjättävä ilman niitä.

© Shutterstock

1800-luku: Heikoimmat oppilaat leimattiin idiooteiksi

Jos oppilas oli hidas oppimaan tai sai huonoja arvosanoja, häntä pidettiin 1800-luvun Englannissa vastahakoisena tai laiskana. ­

Rangaistukseksi oppilaan päähän lyötiin korkea suippo hattu, jossa oli tyhmää tarkoittavan dunce-­sanan merkiksi d-kirjain, ja hänet määrättiin luokan takana olevalle pulpetille tai jakkaralle.

Nöyryytyksen tarkoitus oli saada lapsi häpeämään niin, että hän motivoituisi tekemään enemmän koulutöitä laiskottelun sijaan.

Hidas oppija­ sai päähänsä ”aasinhatun”.

© The Affectionate Parent's gift, 1828