Koulun historia: Nöyryyttämisestä nuhtelukieltoon
Yksi asia oli yhteistä kouluille niin Rooman valtakunnassa, keskiajalla kuin 1800-luvullakin: kurittomat oppilaat saivat kuulla kunniansa. Tanskalaiskoulu haluaa nyt kokonaan eroon nuhtelusta – mutta onko se hyvä idea?
Niin opettajat kuin oppilaatkin saivat usein haukut niskaansa, kun he tukkivat kulkuteitä
Lue koulunkäynnin historiasta:
Rooman valtakunta: Kunnon opetusta vain yläluokan lapsille
Antiikin Roomassa ei ollut valtion ylläpitämiä kouluja, vaikka se olikin aika hyvin organisoitu, vaan opetusta antoivat yksityiset opettajat maksua vastaan.
Myöskään koulurakennuksia ei ollut, vaan opetusta annettiin kaduilla tai liikehuoneistojen tiloissa. Ruumiillinen kuritus oli sallittua.
Koulutus oli jaettu kolmeen vaiheeseen. Alkeisopetuksessa opeteltiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mikä riitti esimerkiksi käsityöläiselle.
Kaksi seuraavaa koulutusastetta opettivat yläluokan nuorille näiden tarvitsemaa sivistystä.
Alkeisopetus oli tarjolla myös tytöille, mutta suurin osa oppilaista oli poikia. Orjien lapset eivät virallisesti saaneet käydä koulua, mutta he saattoivat joskus seurata omistajansa lasten saamaa opetusta.
Edut: Oppia oli tarjolla lähes kaikille. Perustaitoihin keskittyvää alkeisopetusta oli tarjolla kaikille vapaille lapsille.
Haitat: Koulutus ylläpiti hierarkiaa. Koulutus oli maksullista, ja vain rikkaimmilla oli varaa korkeimpaan koulutukseen.
”Koulukirjat” olivat papyrusrullia, joita kannettiin pyöreässä rasiassa nimeltä scrinium.
Keskiaika: Kaikki opeteltiin ulkoa
Keskiajan kouluissa oppilailla ei ollut omia kirjoja, sillä siihen aikaan kirjat olivat käsintehtyjä ja erittäin kalliita, eikä sen enempää kouluilla kuin vanhemmillakaan yleensä ollut varaa niihin.
Niinpä lasten oli opeteltava ulkoa, mitä opettaja tunneilla puhui. Tehtävää ei helpottanut se, että suurin osa opetuksesta tapahtui latinan kielellä.
Kirjat halpenivat ja yleistyivät kouluissa vasta Gutenbergin keksittyä painokoneen 1400-luvulla.
Kirjat olivat kalliita, ja useimpien oli pärjättävä ilman niitä.
1800-luku: Heikoimmat oppilaat leimattiin idiooteiksi
Jos oppilas oli hidas oppimaan tai sai huonoja arvosanoja, häntä pidettiin 1800-luvun Englannissa vastahakoisena tai laiskana.
Rangaistukseksi oppilaan päähän lyötiin korkea suippo hattu, jossa oli tyhmää tarkoittavan dunce-sanan merkiksi d-kirjain, ja hänet määrättiin luokan takana olevalle pulpetille tai jakkaralle.
Nöyryytyksen tarkoitus oli saada lapsi häpeämään niin, että hän motivoituisi tekemään enemmän koulutöitä laiskottelun sijaan.
Hidas oppija sai päähänsä ”aasinhatun”.