”Jos et saa sitä kiristettyä 47 senttiin, niin en mahdu yhteenkään pukuuni!” Näin puhisi Scarlett O’Hara elokuvassa Tuulen viemää pitäen kiinni sängyntolpasta riuskan palvelustytön kiristäessä hänen korsettiaan niin, että Scarlett ei lopulta voinut syödä tai hengittää syvään.
Lääkärit ovat syyttäneet korsettia kaikenlaisten vaivojen aiheuttajaksi hysteriasta rintasyöpään ja tuberkuloosista skolioosiin. Nykytutkimus kuitenkin osoittaa, että korsetti on mainettaan parempi vaatekappale.
Edellä mainitut vaivat eivät suinkaan johtuneet korsetista vaan aikansa vitsauksista, kuten aliravitsemuksesta ja liian raskaasta työstä. Tutkijat eivät liioin ole löytäneet todisteita siitä, että naiset olisivat antaneet poistaa alimmat kylkiluunsa, eivätkä vanhat luurangot ole antaneet viitteitä siitä, että tiukka korsetti olisi aiheuttanut pysyviä ruumiinvammoja.
Sisään painuneet kylkiluut kun ponnahtivat taas paikoilleen, kun korsetin nyörit avattiin. Tiukka korsetti haittasi toki hengitystä ja liikkumista. Se antoi kantajalleen ryhdikkään olemuksen – ja heikkohermoisen maineen: kun naiset eivät korsetin vuoksi voineet hengittää syvään, he tuppasivat pyörtymään joutuessaan tunnekuohun valtaan.
Pikkutytötkin puettiin korsettiin
Pikkutytötkin puettiin korsettiin pitkälle 1800-luvulle asti. Korsetin uskottiin vahvistavan tyttöjen – ja poikienkin – selkää ja parantavan ryhtiä. Monet pitivät ylimääräisenä bonuksena sitä, että se myös esti lapsia riehumasta.
Renessanssiaikaan poikalapsetkin käyttivät korsettia kuusivuotiaiksi asti. Äidit uskoivat, että tyttö, jolla oli kapoinen korsetin muovaama uuma, pääsi helpommin hyviin naimisiin.Siksi he uhmasivat lääkärien varoituksia ja nyörittivät tyttäriensä korsetit kireälle.
Sotilaat käyttivät myös korsettia
Ympärysmitta kohdissa A ja C on 91,5 cm. Kohdassa B se on 61 cm.
Korsettia käyttäviä miehiä pilkattiin säälimättä. Siitä huolimatta erityisesti ratsuväensotilaat käyttivät selkänsä tukena nahasta tehtyä korsettia. Miesten korsettia kutsuttiinkin sotilaalliselta kalskahtavalla nimellä ”Marlboro”.
Myös 1800-luvun muotitietoiset herrasmiehet käyttivät korsettia saadakseen itselleen hoikan ja elegantin vartalon.
Korsetit tehtiin monenlaisista materiaaleista
Jo ennen keskiaikaa tunnettiin kureliivit, jotka korostivat vyötäröä. Kuitenkin vasta vuoden 1550 tienoilla eurooppalaiset räätälit alkoivat valmistaa nahasta, puusta ja raudasta korsetteja suppealle aatelisnaisten joukolle.
Myöhemmin metallituet korvattiin valaan ja kalan luilla ja 1800-luvulta alkaen myös intialaisella kumilla. Korsetit ommeltiin käsin, kunnes muuan korsettitehtailija kehitti 1868 tekniikan, jolla korsetteja voitiin valmistaa sarjatuotantona muotoilemalla ne hyöryllä metallikehikon ympärille.
Selkärangan mutkat suoriksi
Korsetissa oli rintalevy, joka korjasi oikealle vääntyneen selkärangan asentoa.
”Ortopedinen” korsetti kehitettiin hoidoksi mm. skolioosiin, jossa selkäranka on vääntynyt S-kirjaimen muotoon ja vetää koko ruumiin vinoon. Korsetti suoristi selkärangan tai ainakin vähensi sen kuomitusta.
Vyötärölinja liikkui korsetissa muodin mukana
Tiimalasivartalo piti pintansa farkkumuodin esiinmarssiin saakka.
Naisten ihannevartalon muoto on muuttunut merkittävästi muodin muuttuessa. Renessanssin kureliivit litistivät rinnat, kun taas 1800-luvun korsetit muokkasivat uuman kapeaksi ja kohottivat povea.
1920-luvun löysä muoti korosti lantiota, ja 1940-luvulla muotiin tuli taas ampiaisvyötärö. 1970-luvun tiukka farkkumuoti teki viimein korsetista tarpeettoman.
Korsetin huono maine
1800-luvun transvestiitit ja sadomasokistit vaikuttivat osaltaan korsetin huonon maineen syntyyn. Viktorian ajan ihmiset kuvasivat eroottisia roolileikkejä, joissa ”tuhmat” osanottajat nyöritettiin rangaistukseksi äärimmäisen tiukkoihin korsetteihin. Tällaiset kertomukset erotisoivat ja synnillistivät korsetin.